Retrahtavat häälahjamme esittelyssä

Lupailin tuossa jo parisen viikkoa sitten laittaa kuvia ihanista retro-henkisistä häälahjoistamme. Naimisissa "jo" kohta kahdeksan kk, mutta mökkijuhlat vietettiin kesäkuun alussa. Lahjaksi olin toivonut "kirjekuoria", mutta onneksi jotkut älysivät, että myös retro on POP. Voin rehellisesti sanoa, että olen super-onnellinen kaikista lahjoistamme.

Tsekkaa myös häälahjapostaus marraskuulta. Silloin käytiin syömässä Finlaysonin palatsin sinisessä huoneessa. Sininen salonki täällä!

Sain lahjakortin Marimekkoon ja ostin meille kauan haaveilemani Siirtolapuutarha-sarjan mukit. Hyllyn uudelleenjärjestely käynnissä...

Ajattelin täydentää tätä sarjaa pikku hiljaa.

Serkkupoika tyttöystävineen oli jostakin bongannut kaksi ihanaa retrolasia. (Toinen pesussa). Tähän kuvaan pääs näköjään myös Italiasta (?) tuotu 80-luvun nukketeatterilelu ja Eppu Normaalista kertova Minun Suomeni -kirja.

Mansikka-emalia! Oikein kunnon kesäastiat. <3

<3 Kyllä meitä muistettiin. Vieraita oli yli 70!

Vieraskirjaksi hankin Marimekon Matkoilla-kangaskirjan. Kirjoitusten lisäksi aion liimata kirjaan kuvia hääjuhlistamme. Kuulukohan tää nyt Kompotti-nimiseen sarjaan, ja Matkoilla-nimi on tuotteen "alanimeke"? Sain joululahjaksi Kompotti-sarjan mustakeltaisen leikkuulaudan/tarjottimen. Tätäkin sarjaa vois ryhtyä keräämään.

 Kiitos lahjoistanne rakkaat sukulaiset ja ystävät! Hauskaa oli - siis todella hauskaa!

Finelin Kehrä-kattila puhdistusta vaille valmis

Tästä on jo aikaa, mutta käytiinpä tuossa keväällä mökillä vähän haravoimassa. Mökillä tulee bongailtua aina kaikkea kivaa, usein kulahtanuttakin tavaraa, mutta mukavaa! Harva kuitenkaan ilahtuu kukkaruukkuna pihamaalla nököttäneestä Finelin Kehrä-kattilasta niin paljoa kuin minä. En ole ainakaan turhan kranttu. Sitä paitsi muistan joskus nuorempana käyttäneeni kattilaa, eli sillä on myös muistoarvoa. Pitääkin muistaa kysyä äidiltä, mistä kattilan on aikoinaan hankkinut. Tämä toimii nykyisin suodatinpaperitelineenä.

No on se sottanen...

Tällainenkin Kehrä-teepannu oli muistaakseni äidillä tai jollain sukulaisella joskus. Kuva täältä.

Selvitin vähän emalin puhdistusta, ja onneksi selvitin, koska emali pitää puhdistaa ilman kovaa hankausta. Rajumpiakin aineita on varmasti tarjolla, mutta ajattelin luottaa kotikonsteihin ja käyttää soodaa. Soodaa sieneen ja kevyt hankaus tai muuten emalin pinta vahingoittuu. Olen tyhmänä hangannut valkoisia emaliastioitani aivan liian kovakouraisesti. Omistamissani mukeissa ei onneksi ole vielä hankauksen jälkiä. Ja koneeseen ei ainakaan minun omistamiani mukeja suositella laitettavan. Olkaa varovaisempia kuin minä. :) Kattila on edelleen puhdistamatta, mutta jos vaikka kesän aikana.

Aarikan neljä tarjotinta seinälle... joskus!

Enpä ole kiirettä tiettyjen asioiden kanssa pitänyt. Yksi miljoonasta ikuisuusprojektistani on Aarikan tarjottimien laittaminen seinälle. Mutta maltti on valttia kai tässäkin jutussa.

Aarikan Tuliais-tarjottimista ensimmäisen sinivärisen hankin vuosi sitten kesällä. Se on neljästä omistamastani kulunein. Muut kolme hankin Huudon ja Torin kautta muistaakseni syksyn-talven aikana. Koska nämä tarjottimet ovat noin 39 cm halkaisijaltaan, niin paras tapa saada kaikki esille on varmasti laittaa ne seinälle. Seinältä eivät näy myöskään kulumat niin räikeästi. Paikkakin on ollut mietittynä jo varmaan 7 kuukautta. :)

Noita tarjottimia on muitakin värejä kuin omistamani. Olenkohan oikeassa muistellessani nähneeni vihreä-valkoisen samaa kokoa olevan? Jonkun perään kyselin, mutta kuntoon nähden hinta oli mielestäni liian korkea. Olen maksanut "kokoelmaani" kuuluvista tarjottimista muistaakseni 10-16 euroa kappaleelta. Ikävä kyllä postimaksut ovat vielä lisärasite, kun tilaa noin suuren esineen muualta kuin omalta kotipaikkakunnaltaan!

Tietääkö kukaan minkä värisiä tämän kokoisia tarjottimia on valmistettu? Pikahaku googlen avulla ei paljastanut uusia kohteita.

Tässä massiivinen kokoelmani:

Facebook-ryhmä perustettu Väripläntin lukijoille

Perustin nyt blogiini liittyvän sivuston facebookiin. Liittykää jos olette kiinnostuneet kaikenlaisesta keräilystä, retrosta, vintagesta tai rojunkeräyksestä. Sisältö on sekalaista, mutta toivottavasti myös vaihtelevaa. Jaan ryhmän kautta myös linkit blogikirjoituksiini. Kutsukaa myös aiheesta kiinnostuneita kavereitanne liittymään ryhmään. Mukavaa juhannuspäivää! T. Kirppishörhö, joka pahoittee bloginsa tämänhetkistä outoa ulkoasua. Tartun html-koodiin, kun ehdin, jaksan tai viitsin :)

Ryhmä löytyy täältä: https://www.facebook.com/variplantti

Ps. Mitäs kirppiksiä Tampereella on tänään auki? Ei varmaan mitään, mutta pakkohan se on päivä selvitä ilmankin. :D Aikani kuluksi kuvasin äitini kauniita esineitä. Tarkemmat tiedot astioiden nimistä tulossa myöhemmin jutun muokkauksen yhteydessä. Tässä maistiaisia:

Arabiaa.

Lempilasini Tapio Wirkkalan Briljantit.

Arabiaa.

Jotain Arabiaa. Äidilläni on tämän sarjan kokonainen peritty astiasto. Tapaamme käyttää näitä esimerkiksi jouluisin.

Samaista Arabian sarjaa.

Nanny Stillin jälkiruokamaljat <3

Antiikkia, antiikkia kanavalla NYT (ja mun juhannus)

Katson välillä kaikenlaisia antiikki-/rojunkeräysohjelmia laidasta laitaan. Juuri nyt ykkösellä pyörivä Antiikkia, antiikkia näyttäisi olevan erittäin kiinnostava, koska aiheena on tämä:

"Arto Nyberg tuo näytille isoäitinsä isän tekemän lasisen paperipainon. Pop-antiikin asiantuntija Oliver Backman saa pöydälleen kasan tukankuivaajia." (Ylen sivuilta kopsattua).

Etenkin tällaiset pop-antiikkiaiheet kiinnostavat (yllättävää..), mainittakoon vuorenhuippuna erilaiset hiustenkuivaajat. Itsellänikin on blogin bannerissa tällä hetkellä esiintyvä retrohiustenkuivaaja, ja hyvin toimii. Hauskaa, että hiustenkuivaajien kerääjäksi äsken paljastunut Oliver Backman on kalju mieshenkilö. No keräilyn syyt eivät useinkaan liity pelkkään tarpeeseen käyttää tuotetta, vaan johonkin täysin päinvastaiseen: yleisimmin varmaan hienoon muotokieleen, nostalgiaan tai tarpeeseen täyttää elämässä olevia "tyhjiä aukkoja". On sitten niitäkin ihmisiä, joita ei keräily voisi vähempää kiinnostaa! Vai onko?! :D

Antiikkia, antiikkia on pyörinyt mielestäni tv:ssä iäisyyden, ja ensimmäiset mielikuvani ohjelmasta ovat tällaiset: tylsä eläkeläisille suunnattu juttu, jota katson, kun ei parempaakaan ole tarjolla. :D Nykyisin mielipiteeni on muuttunut, vaikka en suurimmaksi faniksi osoittaudukaan. Muistan, kun vaarini katsoi aina ohjelmaa ja muisteli nuoruuttaan. Gramofoni pauhasi taustalla, kun vaari lisäsi tv:n volyymia kuullakseen paremmin.

Ohjelma perustuu brittiläiseen Antiques Roadshow -formaattiin, joka alkoi pyörimään 1979. Suomessa Antiikkia, antiikkia sai ensiesityksensä kesällä 1997. Suosituin sarjassa esiintyvä tv-kasvo on kaikkien tietämä Wenzel Hagelstam. 17 tuotantokautta on jo esitetty, joten ihan hetken villitys ei ole kyseessä.

Äskeinen ohjelma seurattavissa tietenkin Ylen Areenassa. Oma juhannukseni vierähtää pitkälti näissä merkeissä. Tv:stä ja netti-tv:stä kaikenlaista ohjelmaa: Antiikkia, antiikkia; Hamstraajia; Rojua, rojua; Suomen huutokauppakeisaria; Hulluja hamstraajia; Konttihuutokauppaa ym. ym. Toki on tarkoitus käydä jaksaminen huomioonottaen Tampereen Valtterifestareilla katsastamassa tarjontaa. Stereo 8000 kiinnostais nähdä!!

Ps. Merkinnän värimaailma ja fontti on outo. Mulla on nyt ollu reilun viikon Android-käyttöjärjestelmä. Se olkoon puolustuspuheeni. Eihän siis välitetä ulkoasusta tällä(kään) kertaa? Kuvia oon yrittäny vääntää blogiin useemman kerran, luovuttanut ja siirtynyt miehen koneelle. Nyt sain kuvan, joka ei oo ees sumee. Kippis sille!

Uutukaista vanhaa

Olen tehnyt muutaman hinta-laatusuhteeltaan edullisen hankinnan: Marimekon Muija-kankaasta tehdyn pikkulaukun, korvikset ja semi-juhlavan mustan mekon. Etenkin pikkulaukku sai minut hyvälle tuulelle, koska se on mitä kätevin koiralenkeillä. Mekkoihmisenä vaatteissani ei ole yleensä taskuja, mihin romppeensa laittaa, joten pikkukassi on ehdoton kesäisin, kun ulkoillessa ei tule aina käytettyä takkia.

Kassi on musta, vaikka taittuukin kuvassa ruskeaan.

Marimekon kankaasta tehdyn vetoketjullisen pussukan bongasin Facebookin Rättei, Lumpui & Retroi -ryhmästä, missä myydään kaikenlaista retrokamaa. Muuten ryhmässä myytävien tuotteiden tulee olla retroa, mutta uusista tuotteista käsittääkseni ainoastaan Marimekon kuoseista tehdyt ompelukset ja purnukat käyvät myytäviksi. Alunperin tilasin ystävälleni lahjaksi tällaisen kassin, tosin eri kuosilla. Koska tuote oli edullinen ja todella laadukkaasti tehty, niin päätin tilata tällaiset kassit myös itselleni ja tytölleni. Tyttöni valitsi ruskea-valkoisen Optinen omena -kuosin. Sovittiin, että vaihdellaan laukkuja aina kun huvittaa. Ostatteko te tavaroita facebookin kirppis-ryhmistä?

Samasta ryhmästä tilasin söpöt sydänkorvikset muutama kuukausi sitten. Sydänhän on yks mun lempparijuttuja, ja hintakin kokonaista 5 euroa näille ihanille. Olisipa itsellänikin kärsivällisyyttä tällaisten tuotteiden väsäämiselle.

Tulipa pyörähdettyä Fidassakin, ja vaikka huomaan usein valittavani, ettei sieltä löydy muita tuotteita kuin ylihinnoiteltuja tavaroita, niin joudunpa taas pyörtämään sanani. Löysin sattumalta ehkä vähän överi-juhlavan mekon hintaan 5 euroa. Onnekseni huomasin, että sisäsauma oli hieman revennyt, niin sain ostokseni kahteen euroon. Taas tunsin, että meni rahaa säästöön, hih. Mekkorivistö vaatehuoneessani on aika pitkä, mutta ei kai kivoja ja kohtuullisen ajattomia mekkoja voi koskaan olla liikaa! Olen myös luopunut muutamista kaapin perukoilla turhanpantteina nököttäneistä yksilöistä, jotka ovat sinällään ihan kivoja, mutta jostain syystä jääneet käyttämättä. Tein viikko sitten kaverini iloiseksi, kun annoin vähälle käytölle jääneitä ja kaverilleni loistavasti istuvia vaatekappaleita kiertoon. Samainen kaveri on antanut puolestaan minulle hänelle ylimääräiseksi jääneitä pukimia. :) Kiva nähdä ilo ihmisten kasvoilla. Kyllähän se uusi mekko tai paita voi lämmittää mielen ainakin hetkeksi, ja vatteiden vaihdon lomassa tulee puhuttua monet mukavat jutut. :)

Mekko Fidasta, bolero ja vyö hankittu joltain kirppareilta aikoinaan. Kaulassa kimaltelee heikosti ankkuri-koru. Eikö ollutkin sopiva asuste mökkihommiin? :D

Lopuksi aamu- ja iltauninen Armas-koiramme toivottaa lukijoille rakkaudentäyteisiä unia Miljoonasydän-lakanoiden seasta. Love Is In The Air!

Tablettitesti ja olihan se hääjuhlakin

Olen pitkään käyttänyt tablettia, koska kannettavani on hajonnut. Voisin pitää viiden tunnin luennon siitä, miksi tabletti ei sovi jokapäiväiseen käyttöön, mutta turha rutista. Tehdäänpä nyt yksi päivitys tabletilla, ja katsotaan monta kirosanaa tulee syljettyä suusta. :)

Meillä oli lauantaina hääjuhla mökillä. Naimisiinhan mentiin jo marraskuussa, mutta kunnon juhlat vietettiin vasta nyt kesäkuussa. Kaikki meni loistavasti, ihmiset olivat onnellisia ja oli valtavan hienoa nähdä ystävät ja sukulaiset. Mökkihäissä on tietenkin omat hankaluutensa: muta, sade ja hyttyset. Mutta jos ei ole liian tarkkaa sorttia, niin no problem! Ei sitä vettäkään onneksi koko aikaa tullut. :D Häistä en kuvia tänne aio laittaa, mutta keskityn mökkitunnelmakuviin, joita otin juhlien jälkeen. Haluan näyttää lukijoille, minkälaisia nostalgisia pikkujuttuja mökillämme on.

Hmm, mitä sitten saatiin lahjaksi? Retroa... Ei tällä kertaa kuitenkaan. :) Haluttiin nimittäin kartuttaa matkakassaamme, koska periaatteessahan meillä jo on kaikkea mitä tarvitsemme. Onneksi muutama oikein mieluisa retrahtavakin yllätys tuli, mutta niistä ajattelin laittaa kuvat ensi postaukseen. Eli nyt jotain tunnelmakuvia maaseudulta, jos tabletti suostuu yhteistyöhön...

(Tähän väliin laitetaan useamman tunnin päivitystauko. Myös yhteistyö tabletin kanssa loppui siinä vaiheessa, kun tuli kuvien lisäämisen vuoro. Eli jatkotoimenpiteet pöytäkoneelta:)

Kiitti Sanni-sisko kuvasta ja naamasensuurista.

Tässä aivan super-söpö minikasvihuone ja äidin kivasti päällystämät tuolit.

No niitä ikuisia sydämiä.

Marimekon Muija-vahakangas ja kukkia Finelin Ritaripannussa.

Aarikan hyvinsäilynyt kynttilänjalka.

Taas Ritaripannua ja likasta vahakangasta.

Mulle aikoinaan nikkaroitu kehto.

Tässä pestään lopuksi kädet, mutta sen te kai tiesittekin!