Tampellan kauniita kankaita

Alkuun Tampellassa valmistettiin rautamalmia, patoja ja uuninluukkuja. Vuonna 1856 perustettiin pellavakehräämö ja kutomo Tammerkosken rannalle. Laitos työllisti alkuun satoja ihmisiä. 1861 Tampereen pellavakehräämö ja Tampereen konepaja yhdistettiin. Silloin valmistettiin damastiliinoja. Myöhemmin konepajalla valmistettiin aluksi puuhiomakoneita, vesiturbiineita ja höyryvetureita. Tuntuu uskomattomalta kuinka iso tuotekirjo oli. En kertaa tässä yhtiön laajaa historiaa sen enempää. Tekstiiliteollisuus alkoi 1930-luvulla. (lähde Wikipedia)


Pellavatuotteet perustavat Tampellan tekstiilituotannon kivijalan. Alkuaikojen tuotteet kudottiin pellavasta. Painetut kankaat ja puuvillakankaat tulivat tuotantoon myöhemmin. Ensi alkuun mainonta suunnattiin kotiompelijalle. Tampella myi Derbyä ja Belfastia, eli pellavaista kangasta sisustukseen. Siitä tehtiin ikkunaverhoja, oviverhoja ja sängynpeitteitä. Itse olen törmännyt harvoin enää oviverhoihin. Ennen ehkä pienet tilat tekivät sen, että oviverhoja tarvittiin. 1940-luvulla oli puuvillapula, jolloin tehtiin paperikangasta mm. sohvien ja kenkien materiaaleiksi.

Raaka-ainepula pakotti 1940-luvulla valmistamaan paperista kangasta. Kuva Tekstiilejä Tampereelta -sivustolta.

Tampellan kankaisiin tuli uudenlaista väriä ja uudenlaisia kuvioita 1950-luvulla. Kankaita ryhdyttiin valmistamaan Lapinniemen tehtaalla 1953. Kodintekstiilien osuus tuotannossa kasvoi. Tärkeitä suunnittelijoita olivat mm. Pirkko Ropponen ja Elis Muona. Lapinniemen tehtaalla otettiin käyttöön uusi liukuvärjäysmenetelmä, josta syntyi muotikangas Ambiente. Pellavasuunnittelijoina tunnettuja olivat Aune Laukkanen ja Eva Taimi. Tampellan oma erikoistuote oli pellavafrotee, jota käytettiin pyyhkeisiin.

Marjatta Seppälän Apia-kangas vuodelta 1973 täältä.

1970-luvulla tuli ajanmukaisesti voimakaskuvioisia kankaita valmistukseen. Tältä ajalta on tuttu nimi Marjatta Metsovaara. (Lähde Tekstiilejä Tampereelta -sivusto).

Metsovaaran Gardenia. Itsellänikin ollut vähän eri väriset verhot 1970-luvulta. (Kuvan linkki)

Metsovaaran Niili samalta vuosikymmeneltä ja linkki samalta sivulta kuin edellinen,

Metsovaaraa taas. Huomaa, että on ollut tuottelias suunnittelija, kun törmään netissä vain hänen kankaisiinsa. Kuva Pinterestistä. Taas Metsovaaraa ja kankaan nimi Lemmikki.

Voi että, kun haluaisin linkittää tähän kaikkia kivoja Tampellan kankaita, mutta en viitsi linkata blogien kuvia! Itselläni on muuten yksi Tampellan nätti ruskea kukikas pöytäliina, mutten jaksa alkaa sitä ryppyisenä kuvailemaan. (Tekstimateriaali pitkälti Tekstiilejä Tampereelta -sivustolta. Siellä paljon tietoa muidenkin Tampereen tehtaiden kankaiden valmistuksesta.)

Aikainen aamuherätys ja lähtö Tammelantorin kirppikselle

Oltiin siskon kanssa suunniteltu tälle aamulle aikaista ohjelmaa. Heräsin reippain mielin kello 4.20 ennen kellonsoittoa. Pienen alkukankeuden jälkeen olo tuntui jopa ihan siedettävältä ja sääkin valoisalta. Tarkoituksenamme oli päästä Tammelantorille myymään kirpputorikamaa.

Yllättävää, että kello kuusi lähes puolet pöydistä olivat varattuja. Onneksi siis tultiin ajoissa. Koko pitkän pöydän vuokraaminen maksoi 12 euroa. Ihmeekseni ahkerimmat kirppistelijät olivat myöskin heränneet tähän luonnollisen aikaiseen aamuun. Kasatessamme pöytää ja rekkiä hyökkäsivät kimppuumme jo ensimmäiset asiakkaat. "Onko Marimekkoa?", oli kuulemani kysymys. Varmaankin paras saalis on tarjolla juuri kuuden aikaan aamulla, mutta itselleni ei tulisi mieleenikään lampsia kirpparille siihen aikaan. Nukun mieluummin pidempään ja juon kahvini rauhassa köllötellen.

Meidän pöydässämme oli vaatteita, kenkiä, leluja, kirjoja ja muuta pikkusälää.Kokonaisuudessaan olimme torilla noin 8 tuntia, ja pakko myöntää, etten päässyt eroon kuin osasta omaisuudestani. Onneksi lelut menivät kaupan aika hyvin (esim Pet Shopit ja nukenrattaat). Vaatteita myin yllättävän vähän, eikä minulle mitään kovin erikoista ollutkaan, koska olen antanut paljon pukineita kavereilleni. Olin silti yllättynyt siitä, että asiakkaat eivät tulleet mylläämään pöydällämme olleita kasoja. Rohkeimmat uskaltautuivat käymään läpi tuomaamme vaaterekkiä. Mielestäni näteimmät mekkoni eivät menneet kaupaksi: onkohan vähän sattumaa milloin mikäkin ihmisiä miellyttää? Ensi kerralla tuon kyllä kirjoja, koska ne menivät yllättävän hyvin kaupaksi. Siskoni oli tässä asiassa viisas. Joskus olen huomannut, ettevät kirjat liiku kovin hyvin esimerkiksi itsepalvelukirppiksillä. Tämä perustuu vain omiin kokemuksiini.

Oli hauskaa, kun Facebook-mainostuksen vuoksi muutama kaverikin tuli moikkaamaan meitä. Pitkästä aikaa näki tuttavia noin montaa saman päivän aikana. Hauskaa!

Sorruin tietenkin pikkushoppailuun. Ostin Nanson pupu-yöpaidan (rakastan näitä tietynmallisia Nanson yöpaitoja), itsetehdyn kassin, koska ihastuin väreihin, Tampellan jo hieman kulahtaneen Kala-keittiöpyyhkeen ja lisäksi italialaisia pieniä, ilmeisesti purukumipakkauksen mukana tulleita Maija Mehiläis -kuvia. :) Tykkään Maija Mehiläisestä siksi kun kyseessä on kaimani. Olin lähes saamassa käsiini aivan ihanat sydänkipot, mutta kun hetken mietinnän jälkeen palasin paikalle, oli yksi nainen ostamassa neljää kippoa neljällä eurolla. Yhyyyy! Mutta säästyipä rahaa, jos jotain positiivista tästä haluaa hakea. Silti pieni harmitus... No sainpa muuta kivaa!

Kuvan värit eivät aivan noin kirkkaat oikeesti.

No tuossa ne neljän euron sydänastiat, jotka missasin!

Muumimuki on kova sana.. Ja jos oikein näen, niin taustalla Finelin Ritaripannu.

Fineliäkin oli tarjolla, Tyydyin katselemaan tätä peltikauneutta.

Kaiken kaikkiaan aika torilla meni kello kuudesta kahteen vaudikkaasti. Tuo säätila yllätti positiivisesti. Ja vaikka taloudellista voittoa ei juurikaan tullut, niin ainakin sain muutaman ilahduttavan jutun (muka) ilmaiseksi voittorahoillani. Myydyistä leluista aion antaa osan rahasta tyttärelleni, koska hänenhän omaisuuttaan ne ovat. Vinkkinä voin kertoa, että My littlest Pet Shop -jutut ovat suosittuja ja kerättyjä. Ne suorastaan ryövättiin pöydästämme. :)

Nuorin asiakkaani osti nukenrattaat nallelle. Hymy korvissa ja nätti Marimekon Pukettikankaasta tehty hame päällä. Sattumalta kohtaamani lapsuudenystävän tytär.

Torikauppiaaksi ehdottomasti uudestaankin! Ensi kerralla vois kokeilla ottaa mukaan kirjoja ja miehen vaatteita. Mitenhän miesten vaatteet menevät yleensä kaupaksi?

Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin liitypä Väripläntin sivustoon Facebookiin. Sieltä voit lukea paljon muutakin, kuin llinkkejä blogipäivityksiin liittyen! Täällä.

Lisää sydäntä ja joulumieltä

Kopsahti postiluukusta vähän jouluakin tähän talouteen: nimittäin Tampellan sydän-pöytäliina. Olen ihan sydän-hullu, jos asia ei vielä ole kaikille tullut selväksi! Liinalle löytyi paikka keittiön pöydältä. Vähän sotii kyllä vastaan noiden keittiön verhojen kanssa, mutta antaa mennä!

Meinasi tulla pieni huutokilpailu, että sain Huuto.netin kautta liinan itselleni, mutta pakkohan se oli niin kauan huutaa, että voitto tuli. Ei joulua ilman sydän-pöytäliinaa. Eikä hintaa tullut kuitenkaan kuin vähän yli parikymppiä. Nyt lämmittää mieltä. Kun vielä saisi muutenkin kämppää jouluiseen kuntoon. Ja joulusiivouskin on vielä tekemättä...

Tätähän liinaa voi käyttää myös verhona, mutta talon muu väki ei ottanut innostuakseen asiasta. Liikaa ei saa olla sydäntä kuulemma.

Mulla on nyt suunnitteilla pienet kahvikutsut miehen synttärin aikaan tammikuussa, jotta pääsen käyttämään sydän-tarjoiluastioita. Mikä ihana syy pitää kutsut, oikeen sellaset perinteiset kakkukestit.

Mutta tässä siis se liina:

Loppuun vielä siili-heijastin, joka myös huudosta. Olen elänyt liian pitkään heijastimetonta aikaa!