Yks oli tällainen pitkä mekko, mitä mietin kans yhtenä vaihtoehtona sinne toukokuun lopun nimenantotilaisuuteen. Harmi ettei siitä nyt saanu (kirjoitusinspiraation iskiessä) kuvaa mun päälläni, kun kaikki kuvaajat on omilla teillään. Tänkin mekon kans saattas käydä ne edellisen postauksen valkoset Parikat ja kultalaukku. Vai käviskö... Välillä oon ihan hakoteillä "tyylitajuni" kanssa. Mekko on siis tosi pitkä ja aika tyköistuva päälläni. Kokoa 40, mutta aika nafti sellainen. Noista vanhoista koko-merkinnöistä ei koskaan tiedä, jossain malleissahan toi 40 on kun teltta... Merkki on Kati-myynti Oy. Kati-myynnistä ei googlella näin nopeaan löytynyt muuta tietoa kuin, että yritys on mennyt konkurssiin (ei nyt mikään ihme), ja että kyseisen puljun mekkoja liikkuu markkinoilla aika paljon.
Koska fiilispohjalla yleensä aina mennään, niin olen kallistumassa siihen edellisen postini samettiseen lyhyeen mekkoon nimiäisasuksi. Kyl mä luulen niin, joo, päätin sen jo. :D Siihen Nanson mekkoon liittyen sellainen juttu, että mulle tuli karmea halu selvittää, miltä vuosikymmeneltä mekko on, niin laitoin viestiä Nansolle päin, ja olin tosi positiivisesti yllättynyt, että vastaus tuli melko nopeaan ja mekko ajoittuu kuulemma 2000-luvun alkupuolelle. Nansolla on kuulemma sellanen meininki, että säilyttää tuotteiden tiedot joitakin vuosia ja sitten selvitystyö menee jo vähän vaikeammaksi. Käsitin, että oli jopa joutunu siis näkeen vähän vaivaa vaatteen alkuperän selvittämiseks. Kiitos Nanson ystävällisen asiakaspalvelun. <3
Toinen ostos Kodin kakkoselta oli tällainen "napapaita" tai siis onko tää nyt jonkun sortin bolero? Ihan kivaa kangasta kuitenkin, käy hyvin musta hameen kanssa ja maksokin vaan euron.
Loppuun haluan kirjottaa pienen pätkän negatiivisesta ajattelusta. Kävelen usein tietyn lenkin koiran kanssa aamusta. Joinain aamuina on tosi paha olla ja mitättömän pienetkin murheet kaivertavat mieltä. Sellaiset asiat, jotka hyvänä päivänä tuntuvat naurettavan pieniltä. Lenkillelähteminen ei tosiaankaan siis usein huvita, mutta vaikka alkutaival onkin toisinaan pakkopullaa samojen murheiden kiertäessä päässä, niin yllättävän usein tapahtuu joku käännekohta (sattuma?), joka muuttaa mielen täysin. Tänään ei ollut sellainen paras lenkkiaamu, mutta juuri kun olin pääsemässä kotiimme, näin viereisen talon pihalla myynti-ilmoituksella varustetun hauskan auton, joka jostain syystä muutti koko mielentilani hyväksi. Auton olen kyllä nähnyt ennenkin, mutta ikinä se ei ole pelastanut aamuani. Kiitos siis autolle tänään! Ja miksi kirjoitin tämän asian tänne blogiin? No siksi tietenkin, koska auto on retroa. Autoista ja niiden merkeistä en tiedä mitään, mutta sen sentään tajuan, että ikää ajokilla on.
Jos joku lukijoista on kiinnostunut auton ostamisesta, niin ottakoon yhteyttä minuun. Tarkistan puhelinnumeron auton takalasista :) |