Gattina

Katselin eilen Kuninkaankadun Fidan vaaterekkejä ajatuksella, että "kaikki on kamalan kallista" ja "ei täältä Fidasta ikinä mitään kivoja vaatteita ainakaan halvalla löydy", mutta toisin kävi. Päivittelin tuossa viimeisimmässä Helsingin postauksessakin, että Fidasta en juuri koskaan ole mitään löytänyt. Nyt kuitenkin yöpaitoja hypistellessä huomasin nätin harmaan yömekon, joka jostain syystä näytti maksavankin vain kaksi euroa. Päätin sovittamatta ostaa Gattina-merkkisen yömekon. Jostain syystä musta on viimeisen puolen vuoden aikana kuoriutunut oikea yömekkojen käyttäjä. Aiemmin sai kelvata vain t-paita ja jotkut housut (kun oon sellanen palelija, että nukun housut jalassa:).

Tämä mekon merkki oli sen verran retrohtavan näköinen, että ajattelin vaatteen olevan 70-luvun tuotantoa, mitä se ei sitten kuitenkaan jälkiselvitystyön perusteella ollut.

Kotona rupesin tutkimaan Gattina-merkin alkuperää, ja huomasin, että kyseessä ei olekaan ihan mikä vaan halpistuote, vaan merkkivaate. Lisäksi tein havainnon, että yömekko on 60 % silkkiä, eli kalliin materiaalin lisäksi myös lämmittävää (ja tietenkin myös tietyssä tilanteessa viilentävää) materiaalia. Googlettelin vähän ja Gattinan ostos oli näköjään myös silkkaa säästöä: nettikaupan perusteella arvioin uuden tuotteen maksavan noin 100 euroa! Tuli tunne, että nyt olen saanut kahisevaa lompakkoni pohjalle. :)

Gattinalla näyttää olevan myynnissä ainakin näitä yömekkoja ja sitten bikineitä. Ainakin heidän facebooksivuillaan oli ihanat kukalliset bikinit.

Tässä pari kuvaa yömekosta (huom. kuka halusi mukaan kuvaan):

Tuo ihmismalli on hieman väsähtäneen näköinen, uniaika?

Ja lisätään perään pari samaisen merkin tuotetta:

Kuva täältä. Ja hinta lähemmäs 100 euroa!

Kuva täältä. Ihanaa sydänkuviota!

Mitään arvosteltavaa tästä tuotteesta en löydä, kuin sen, että yömekko kestää vain käsin pesun. Toivottavasti tämä asia pysyy mielessäni... Onko se niin, että silkkivaatteita ei saa pestä kuin käsin? Jostain netin ohjeesta luin, että sen voisi pestä myös koneen hienopesuohjelmalla.

Loppuun muutama sananen Kuninkaankadun Fidasta. Tämä kyseinen Fida on valtavan suuri ja uudistettu muistaakseni viime kesän aikana (?). Kivan tunnelman ovat onnistuneet loihtimaan kauppaan. Ja tavarat on jaoteltu myös hyvin. Samaa ei voi sanoa Tammelan Puistokadun Fidasta. Sinnekin tulisi palkata sisustussuunnittelija, joka ilmeiseti on jossain vaiheessa Kuninkaankadulle palkattu.

Aava-maljakko

Ystävällinen kaverimme antoi meille Markku Salon 1998 suunnitteleman Aava-nimisen maljakon. Mietin hetken pienissä aivoissani, että onko tämä sopivaa materiaalia "retro-/kirppisblogiini", mutta miksipä ei. Ei tämän blogin ole tarkoitus olla niin tiukkapipoisen retro tai kirppis, kuten jossain vaiheessa olen saattanut ajatella, vaan tärkeintä on, että kirjotan minulle merkittävistä asioista (ihmissuhteita täällä en silti ajatellut alkaa ruotimaan, mutta vannomatta kai sekin paras). Ja olisinhan saattanut löytää maljakon kirppikseltä, koska kirppiksella voi eteen tulla pääasiassa mitä vaan!

Tätä Aava-maljakkoa on tehty kolmea eri kokoa ja tämä on käsittääkseni niistä suurin. Tämä on noin 27 cm leveä, mutta en kuollaksenikaan löydä lähdettä, mistä tiedon muutama päivä sitten löysin. Googlen kuvahaun perusteella tämän läpinäkyvän maljakon lisäksi on valmistettu ainakin savunväristä (mikä on oikea nimi?) ja valkoista versiota.

Itse suunnittelija Markku Salo (s. 1954) on suomalainen lasitaiteilija ja muotoilija, joka on toiminut mm. televisioiden ja äänentoistolaitteiden suunnittelussa. Hän on valmistunut sekä kuvataiteilijaksi että teolliseksi muotoilijaksi. Lisää Salosta voi lukea hänen kotisivuiltaan ja Wikipediasta.

Mainittakoon, että tämä taitaa olla ensimmäinen designlasiesine, minkä omistamme. :)

Maljakon kuvaaminen oli haasteellista, tässä vielä pari iPhone-räpsyä:

Talvisessa Helsingissä

Kävin taas visiteeraamassa kaveriani Helsingissä. Tai no taas, edellisestä reissusta oli kolme kk, eli olihan siitä jo vierähtänyt aikaa. Reissun perimmäisenä tarkoituksena oli viimeisimmillään raskaana olevan ystäväni tapaaminen. Ohjelmaakin oli vuorokauden matkalle suunniteltu: ylläriylläri kirpputoreja ja elokuvissa käynti.

Ystävää odotellessa kävin Mannerheimintien Dom-kirppiksellä, joka oli muuttunut edellisestä käynnistäni positiivisempaan suuntaan. Pöytiä oli uudelleenjärjestetty niin, että niitä mahtui paikkaan enemmän ja liike oli muutenkin jollain lailla kivemman näköinen (en kyllä osaa määritellä miten). Domista löytyi jotain ihan perus-vaatteita, joita en jaksanut valokuvata tätä postausta varten. Yhden uudehkon peltipurkin ostin vaatteiden lisäksi.

Purkki ennen pesua

Ystävän kanssa piipahdettiin Hakaniemen Oiva-kirppiksellä ja Fidassa. Oiva oli kamalan kallis paikka. Monta nättiä tarjotinta oli kaupan, mutta kaikkien hinnat pyörivät vähintäänkin 15 euron ympärillä. Toisaalta mihin minä saisin kotonamme yhtään tarjotinta enää mahtumaankaan? :) Itsepalvelukirppareidenkin myyjät ovat hintatietoista porukkaa ja hinnat hirvittivät. Uskaltaisinkohan varovaisesti arvioida, että hinnat ovat Helsingissä suhteellisesti korkeammat kuin Tampereella? Jos siis menet Helsinkiin ja Oivaan, niin suosittelen tätä paikkaa jos etsit ennemmin esineitä kuin vaatteita. Vaatteita on ihan minimalistisesti. Lisäksi kannattaa olla riittävästi käteistä taskuissa. Domissa taas on enemmän vaatepuolta.

Ikinä en ole Fidasta mitään löytänyt (ei ainakaan ole jäänyt mieleen), mutta nyt löysin aivan turhan heräteostoksen, yhdentekevän sormuksen. Mietin jo jonossa miten ihmeessä päähäni pälkähti sormus ostaa? Teettekö te muuten kirppareilta yhdentekeviä heräteostoksia vai onko järki aina kädessä? Jonossa seistessäni bongasin kuitenkin jotain mitä en voinut vastustaa. Kassan viereen oli aseteltu pöytä, jossa oli kaikenlaisia "hienostotavaroita". Siitä sieppasin käteeni hieno rouva -mukin ja neljä snapsi-(/likööri-/mitälie-)lasia. Mukejahan itselläni on kaapit täynnä, mutta snapsilaseja onneksi ei. (Pahoittelen mukissa näkyviä kahvitahroja. Kirjoittelen täällä vanhempien tietokoneella eikä muki ole uudelleenkuvattavana mukana). Mukissa on myös "hieno" tupsu!

Seuraavan päivän kirppisreissusta ei jäänyt itselleni mitään erityistä käteen. Käväistiin Kannelmäen Ainossa, Lauttasaaren Oranssitorilla ja Emmauksessa sekä parilla Pohjois-Haagan kirpparilla. Pohjois-Haagan kirpparit olivat pettymyksiä. Jotenkin kamalan sotkuisia paikkoja toisin kuin esimerkiksi Lauttasaaren Oranssitori, joka on aina yhtä viihtyisä musiikkeineen päivineen. Päivän ostokseksi jäi hevoskuvioinen huivi, jota en kuvannut. Hevosista puheenollen olen ihan hurahtanut kaikenlaisiin eläinkuoseihin ja etenkin hevoset ovat lähellä sydäntäni. Ehkäpä teen joskus hevospostauksen, vaikka retro-hevostavaraa minulla ei juurikaan ole kalenteripyyhettä lukuunottamatta.

Kirppari Pohjois-Haagassa

Nyt täältä Tampereeltakin on kätevä matkustaa Onni-bussilla Helsinkiin, koska linja kulkee myös Härmälän halki, missä asun. Halpaa ja 300 m:n kävelymatka ovelta. Seuraava Hensinginreissu on luultavasti aika pian, koska haluan ehdottomasti nähdä kirppariseuralaiseni jälkeläisen. :)