Ruokolahdella Utulan huvilalla lomaillessamme sain ihanan nostalgisen lahjan rakkaalta tädiltäni: Finelin Ruusu-teepannun. Vai onko se kahvikannu? Joka tapauksessa kuvasta selviää, mitä tarkoitan. Olin tietenkin riemua täynnä, enkä osannut olla silittelemättä tätä ihanuutta koko reissumme ajan! Kyseessä oleva yksilö on kaiken lisäksi ihan priimakuntoinen, ulkoasusta päätellen siinä ei ole ainakaan pannukahveja keitelty.
Ruusun on suunnitellut yksi lempi-suunnittelijoistani, nimittäin Esteri Tomula. Esteristä olen tänne aiemmin kirjoittanut Keräilijän aarteet -kirjasarjan taiteilijasta kertovan kirjan arvostelussa.
Pannun historia on tällainen. Tätini muutti aikoinaan 70-luvulla miehensä kanssa. Isomummoni "mami" ja isäni hänelle erittäin läheinen lastenhoitaja Sanni-mamma toivat tädille ja miehelleen tupaantuliaislahjaksi Ruusu-pannun. Sain pannun sillä ehdolla, että en luovu siitä eläessäni. Ehkä tyttäreni tai joku muu läheinen sukulainen tulee perimään aarteen. Mamia en koskaan ehtinyt näkemään, mutta Sanni-mamma ehti elää noin vuoden (ajasta en ole varma) syntymäni jälkeen. Hän oli kuulemma ihastunut pieneen minuun ja ostanut minulle vaaleanpunaiset potkuhousut. Olivatkohan ne ihanaa froteeta? :) Kaksi vuotta jälkeeni syntynyt siskoni sai sitten nimekseen Sanni...
Tämä pannu ilahduttaa meitä nyt keittiössä kunniapaikalla. Täti: lupaan, etten keitä pannussa kuin ehkä silloin tällöin vettä. En tule pilaamaan sitä tekemällä pannukahvia tai hauduttamalla siinä teetä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti