Etsin tuossa loppusyksystä lasinalusia ja bongasin aivan ihanat retro-koira-sellaiset. Olin jo ostamassa niitä Tori.fi:stä, mutta joku ehti ensin. Ja jouluaattona paljastui, että siskoni oli ostaja, ja hän osti ne minulle lahjaksi. Parasta oli, että olin miettinyt antavani saman lahjan siskolleni. Outo sattuma! Tai ei ihan sattuma, koska olin maininnut siskolle lasinalusista. Joka tapauksessa ne söpöläiset ovat nyt minun.
Toinen mahtava lahja oli retro-kukkamekkonen, jonka mieheni osti minulle myöskin Torista. Tosin taisin vinkata jotain mekosta. Ja kuinka ollakaan, paketista paljastunut ihanuus oli täysin istuva, kuin minulle tehty. Mekko on tosin aika lyhyt, joten pitää varoa kumartelua. ;) Mieheltäni sain myös toivomani pienen Retrovauvat-kirjan. Siitä ajattelin tehdä ihan oman kirja-arviopostauksen sitten kun saan sen luettua. Kiinnostavalta vaikuttaa.
Äitini ilahdutti meitä söpöllä Marimekon tyynynpäällisellä.
Kiitos näistä lahjoista! Teitte minut onnelliseksi! Joulu oli muutenkin kiva, kun se vietettiin siskoni vanhassa omakotitalossa Messukylässä. Ihanaa kasvisruokaa. Onnistuin valmistamaan ihan maistuvan kasviskinkunkin. En kyllä ymmärrä mitä tekemistä sillä on kinkun kanssa. :D Maistui kyllä.
Mahtavaa vuoden alkua jokaiselle lukijalle! Tässä joululahjasatoa:
Koira-lasinaluset |
Retromekkonen |
Marimekon tyynyliinan toinen puoli... |
...ja toinen puoli |
Ihania ja varmasti ajatuksella annettuja lahjoja! Sydän ihan suli tuosta suomenpystykorvakuvaisesta lasinalusesta, aika paljon samaa näköä kuin entisessä koirassani.
VastaaPoistaHauska sattuma tuo lasinalusten hankinta. Itse huijasin siskoa, etten ollut saanut hankittua kirpparilta hänen pyytämäänsä tarjotinta, vaan joku oli ehtinyt sen jo ostaa. Oikeasti olin ostanut tarjottimen hänelle joululahjaksi.
Kivaa huijata siskoja! Mullekin tulee nostalginen olo noista koirakuvista. Ja pystykorvasta tulee myös mieleen meidän vanha koira.
Poista