Bändimme Systers laulaa retroliike ForgetMeNotin avajaisbileissä 12.7. (ja vähän synttäriarvonnasta)

Nyt on tiedossa ihan mahtava tapahtuma! Ovensa tauon jälkeen avannut retroliike ForgetMeNot pitää avajais-iltabileet. Tällä kertaa liike on avattu Tampereen Aleksanterinkadulle. Tästä linkki puodin tyylikkäälle nettisivulle, ja tästä linkki Facebookiin tapahtumasivulle. Mikä hauskinta, mut ja siskoni on kutsuttu sinne esiintymään. Mikä kunnia päästä laulamaan tuollaiseen tilaisuuteen! Mun ja siskon "bändi" on nimeltään Systers. :) Sisko laulaa omia biisejään, ja mä 1960-70-lukujen covereita. Ollaan lavalla kello 20.00 näillä näkymin. Tilaisuus on siis lauantaina 12.7., ja ovet aukeavat kello 17.30.

Sinne sankoin joukoin kaikki retroon hurahtaneet ja muutkin! Jännittää kovasti, mutta hauskaa esiintyminen sellaisessa ympäristössä on varmasti. Pieni jännityshän kuuluu asiaan...

Sitten pikku-probleema. Mitä päälle tilaisuuteen? Mä pengoin taas äitini kaappia ja mietin tällaista uusretrotyylistä mekkoa. Toinen vaihtoehto on sellanen kirjava kukkamekko, mutta käytin sitä juuri yksissä juhlissa.

Olisiko tämä kiva avajaisvaate? En ole ennen käyttänyt.

Toinen asiani koskee blogini yksivuotisarvontaa. Perjantaina taitaa olla vaihtelevaan tahtiini päivittyvän blogini synttärit. Minkälaista palkintoa toivoisitte? Emalia, lasia, leluja, kirjoja, koruja, lasinalusia, kangasta, muovia, vaatetta... Mitä vaan saa ehdottaa, kunhan lahjaidea on edes vähän retrohenkinen! Arvonnasta tarkemmin joku toinen päivä lisää infoa, ja itse arvonnan suoritan ensi viikolla synttäreiden jälkeen. Laittakaa ihmeessä kaikenlaisia vinkkejä lahjaideaan liittyen. Kiitos, että olette lukeneet blogiani. Kommenttinne ovat tuoneet paljon iloa tähän vuoteen <3

Finelin Orient-kulho ja saman sarjan (?) kipposet

Mitähän mun päässäni on liikkunut kaikki nämä vuodet? :) Ei varmaan juuri mitään, ennen kuin nyt. Aina vanhemmillani käydessä syön jäätelöt ja jugurtit sinisestä emalikiposta. Salaatin puolestani olen tehnyt luultavasti samaan sarjaan kuuluvaan emalikulhoon. Vasta eilen ymmärsin katsoa astioiden pohjaan, ja tajusin, että astiat ovat Fineliä. Tarkemmin asiaa tutkittuani selvitin, että iso salaattiastia on Orient-sarjaa. Pikkukipot ovat samaa sarjaa tai sitten vain kulhon ulkonäköön sopivia. Hämmentävää kuinka sokea sitä on, kun käyttää astioita, jotka ovat lapsuudesta liiankin tuttuja. Tästä arkipäivän tavara -asiasta kirjoitti myös Kirsikka blogissaan Aamukahvia ja iltateetä sekä arkea ja unelmia niiden välissä.

Pikkukulhot ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, vaikka niitä on pesty koneessa yli 30 vuotta. Isoa kulhoa en koneeseen uskalla laittaa (ainakaan enää), koska pelkään, että kuvio haalistuu. Ihanaa syvää sinistä väriä olen rakastanut aina!

Iso Orient-kulho. Kuvio on Raija Uosikkisen suunnittelema. Emali on kuvassa haalistuneemman näköinen kuin luonnossa.

Pienet jälkiruoka-/jugurttikipot.

Emalia ja kukkia Kirpputori Kodin Kakkosessa

Meinasin tuossa reilu viikko sitten pyörtyä kirppisyliannostuksesta johtuen, kun kävin Kirpputori Kodin Kakkosessa Papinkadulla.:) Tein nimittäin niin, että "jouduin" kiertämään paikan kolmesti: ensimmäisellä kierroksella katsoin läpi itsepalvelupöytien pöytätasot, toisella kierroksella syynäsin läpi kenkäpuolen ja kolmannella kierroksella palautin pöydille ne vaatteet, jotka olin kerännyt koriin, mutta en aikonutkaan sovittaa. Ja niin, neljännellä kierroksella palautin sovittamani vaatteet paikalleen. Huh.

Kodin Kakkonenhan on Tampereen suurin kirppis, mutta esimerkiksi Radiokirppikseen verrattuna vähemmän täynnä kamaa. Tykkään paikasta, vaikka nyt tulikin hetkellinen kirppisähky, koska olin edellisen päivän viettänyt Tammelantorilla myymässä käytettyjä leluja ja vaatteita. Kirppispöydän tuolta saa 19 eurolla kuudeksi päiväksi, kun taas Radiokirppiksellä pöytä maksaa samaksi ajaksi yli 40 euroa! Ajattelinkin vuokrata myyntipöydän Kakkosesta tänä kesänä. Paikalla tuntui olevan ainakin sunnuntaina mukava määrä asiakkaita, ei kuitenkaan ahdistavaa ruuhkaa. Myyjät ovat kanssa ystävällisiä.

Minkälaista tavaraa kirppiksellä sitten on? Mielestäni ihan kivaa tavaraa, mutta etenkin peltipurkit ja vanhemmat keräiltävät astiat ovat hurjissa hinnoissa. Huonokuntoisesta ruusukuvioisesta peltipurkistakin pyydettiin 15 euroa, vaikka olen samankuntoisen löytänyt noin viidellä eurolla. Tampereen keskustassa on lähes mahdotonta löytää mitään keräilykamaa halvalla. Toki joskus voi käydä hyvä tuuri, kuten minulla aimmin Kodin kakkosessa vieraillessani. Löysin silloin pari retrovaatetta.

Kirpparille sisään tullessa näky on mukava. Emali-rekvisiitta piristää tällaista emalihullua.

Kukkapeilin hinta taisi olla 60-80 euroa. Tuollaisen jos löytäisi edullisesti keltaisena. Lamppu muistaakseni tanskalainen.

Tämän kerran kirppistely sujui hyvin, tuhlasin vain viisi euroa. Ostin miehelle housut ja kengät sekä itselleni kukkahameen eurolla. Olin tyytyväinen, kun en ostanut yhtään "ehkä käytän tätä joskus" -tyylistä vaatetta tai esinettä. Pakko myöntää, että meinasin sortua ostamaan 60-70-luvun liian suuren mekon halvalla. Mietin sitten hetken asiaa ja totesin, että minusta ei ole kaventamaan hametta huonolla ompelukoneellani. Hyvä päätös, vai oliko? :)

Haussa on ollut korkeavyötäröinen hame tai shortsit. Nyt tärppäs.

Tässä paremmat värit ja mun varpaat.

Joulupukki toi sydämiä

En tiedä, mitä hyvää olen tällä viikolla tehnyt, koska sain jo toistamiseen ihanan lahjan. Eräs ystävä lähetti terveisiä Jyväskylästä.

 Paketista paljastui kaksi Jorma Vennolan Iittalalle suunnittelemaa pientä Fanni-maljakkoa! Maljakot ovat täydellisesti makuuni sopivia söpöine sydänkoristeineen. Kiitos sinulle Anni: ihanaa, että muistit minua (ja miestäni) tuollaisella lahjalla. Ja huomioikaa kaunis paketti.

Fannin korkeus on vain 9,5 cm.

Fannin suunnittelija Jorma Vennola on syntynyt Suomessa vuonna 1943. Hän on suunnitellut mm. leluja, muovikuorisia hanoja, lasia, kotitalouskoneita ja traktoreita. Tämän maljakon valmistusvuotta en tiedä, mutta jossain yhteydessä mainittiin vuosi 1983. Vennola on saanut suunnittelijana useita merkittäviä palkintoja, mm Valtion taideteollisuuspalkinnon 1978.

Maljakot väliaikaisessa sijoituspaikassaan. Ansaitsevat kyllä edustavamman paikan.

Lontoolaisen hipin vanha mokkahame?

Jaksoin pitkästä aikaa lähteä kunnon lenkille koiran kanssa, koska aurinko paistoi ja flunssakin on hellittänyt. Huomaan, etten osaa enää edes pukeutua kesävaatteisiin, vaan tekisi mieli ottaa naulakosta huopatakki päälle ulos lähtiessä. Josko se kesä nyt alkaisi, kun luvassa on kahdet juhlatkin tänä viikonloppuna? On tyttöni synttärit mökillä ja sukulaispojan rippijuhlat. Mitähän muuten laittasin päälleni juhliin...

Yritin kuitenkin alkuhankaluuksista huolimatta pukeutua suhteellisen kevyesti. Vaatekriisi iski tietenkin aluksi, mutta sitten inspiroiduin vaatehuoneen syövereistä löytämästäni mokkahameesta. Hame on yksi kauiten hyllylläni lojuneista vaatekappaleista. Ostin sen Tammelantorilta luultavasti tasan 11 vuotta sitten. Kaivan vaatteen esiin aina tasaisin väliajoin. Ainoa mokkahameen ongelma on se, että napit saattavat aueta, jos erehdyn juoksemaan ottaen liian pitkiä askeleita. Myöskään aitojen yli kiipeäminen ei hameella onnistu. :) Olisi kiva tietää, kuka hametta on käyttänyt 1960-70-luvuilla. Myyjä kertoi historiasta jotain, mutta en millään muista että mitä. Hameen kaveriksi puin parisen vuotta sitten Marimekon alennusmyynnistä ostamani  pitkähihaisen paidan. Lyhythihainen T-paita olisi ollut tällaiselle palelijalla liian rohkea ratkaisu.

Hame on tummansininen eikä noin haalistunut kuin auringonvalossa otetussa kuvassa näyttää.

Koirakin nautti lenkistä. Oli hämmentävää nähdä ihmisiä uimarannalla ja pelaamassa frisbeegolfia. Moni muukin on siis tänään ilmeisesti kesäfiiliksissä auringosta. Iloista päivää kaikille!

Basenji rakastaa aurinkoa ja hakeutuukin aina lämpimiin paikkoihin. Vedestä tämä herra ei sen sijaan pidä.

Etusaa "uusretroa"

Sain eilen aivan mahtavan tuliaisen tädiltäni. <3 Siihen liittyen laitoinkin muutaman kuvan Facebook-sivulleni. Tuliaiskassin sisällön kuvaaminen vaatii aikaa, inspiraatiota ja luonnonvaloa, joten palaan tähän jymy-ylläriin tuonnempana. Oikein kihisin innosta, kun sain valtavan kasan Fiskarsin, Plastexin, Sarviksen... Enempää en vielä paljasta! Täältä näkee muutaman kuvan.

Herkullista postausta odotellessanne vinkki teille, joilla ei ole paljoa rahaa, mutta haluatte jotain kivaa. Kävin tänään asioilla, ja samalla tapasin pikaisesti ystäväni, jolle olin valittanut, että meillä ei ole leipälautasia. Ystäväni halusi välttämättä esitellä Tigerin uusia lautasia, jotka ovat halpoja ja nättejä. No en viitsinyt kieltäytyä, ja minulla oli juuri sopivasti aikaa ennen seuraavaa tapaamistani. Kaverini halusi vielä maksaa astiat eilisen nimipäiväni kunniaksi... No mikä jottei!

Melonikuvioiset lautaset ovat mielestäni hauskoja. Sain sitten kaksi lautasta ja kaksi lasia yhteishintaan viisi euroa. Lautaset kaksi euroa kappale, ja lasit eurolla kaksi. Ei paha hinta, vaikka laadusta ei voi varmaankaan puhua. Olen aiemminkin löytänyt Tigerista ihan kivannäköisiä astioita. Vajaa vuosi sitten ostin omenakuvioiset peltipurkit muistaakseni kaksi euroa kappale, ja kivasti sopivat kirjahyllyyn aidon retron joukkoon.

Astiat suunniteltu Tanskassa ja valmistettu ylläriylläri Kiinassa.

Lapsen inhokkilahja: hopealusikat

Muistan lapsuuden joulut lämpiminä, ja myönnän, että suurin ilonaiheeni olivat lahjat. Tämä nyt ei yllätä ketään. Toivoin lahjaksi aina nukkeja, legoja, pehmoleluja, barbeja, poneja ja samanlaisia tavaroita, joita muutkin pikkutytöt halusivat.

Lelut siis olivat kova juttu, mutta se, että isovanhempani antoivat minulle usein lahjaksi hopealusikan, ihmetytti. Lusikat olivat pienen tytön mielestä tylsiä. Useana jouluna sain Kultakeskuksen paketin, ja meni aikaa ennen kuin aloin arvostaa ruokailuvälineitä. Otin lusikat itseasiassa vasta viime vuonna vanhemmiltani omaan kotiini. Nyt ne ovat yläkaapissa, ja mietin pitäisiköhän niitä oikein käyttääkin? :) Mitä nyt hienoja esineitä kaapissa pitämään.

Teelusikoita. Näitä saattoi olla joskus enemmän, mutta ovat vuosien mittaan kadonneet.

Tiedättekö, miten hopealusikoille käy, jos niitä käyttää ruokailuvälineinä. Tuleeko esim helposti kulumia, tai menettääkö hopea väriään? Toki tämän voisi tietenkin selvittää netistä. Lusikat on käsittääkseni kiillotettu noin vuosi sitten hopeankiillotusaineella.

Näin jälkikäteen olen hyvinkin kiitollinen, että isovanhempani ostivat minulle näitä lahjoja. Aikuinen sisälläni kiittää!

Ruokalusikoita.