Marjatta Metsovaaran kankaasta paita/tunika

Tein kirpputorilta löydön! Marjatta Metsovaaran Tampellalle suunnittelemasta kankaasta tehdyn paidan/tunikan. Värit ovat mielestäni ihanat, ja hintaakin tuli 1,5 euroa. Aluksi luulin, että kokonaista 3 e, mutta pöydässä olikin sattumalta alennus. Ei huono löytö ollenkaan. Mieheni mielestä napit kuuluvat eteen, mutta itse pähkäilin, että kai ne kuuluvat taakse. Mitä mieltä te olette? Hinta oli kyllä halpa.

Marjatta Metsovaara tunnettiin etenkin painokankaistaan. Hän kuoli Italiassa muutama vuosi sitten. Metsovaara piti näyttelyitä ulko- ja kotimassa, ja suunnitteli kankaita mm. Valvillalle (minulle uusi nimi), Tampellalle, Finlaysonille ym:lle. Metsovaara työskenteli tekstiilitaiteilija ja taiteellisena johtajana Metsovaara Oy:ssä.n Primavera-pöytäliinasta tuli joka kodin klassikko.

Kuva lainattu muija-sivulta

Tästä Primaverasta tuli mieleeni vähän aika sitten ostamani Silvonen-merkkinen kampavillainen neuletakki, josta tykkään kovin, ja se on tuollaista ruusu-kuviota. Pesuvinkkejä tuohon kampavillaan tarvisin, kun pesulaput vähän kuluneet. Jossain luki, että kampavillan voi pestä koneessa, mutten ehkä uskalla pilata sitä oman laiskuuteni vuoksi. Tuote on säilynyt hyvänä vuosikymmeniä, ja kaverini luuli, että kyseessä oli joku trendikäs merkkituote. Tälle merkkituotteelle hintaaa tuli 4 euroa: se on ihanan lämmin, eikä kutita, Siitä kuva tässä(luonnossa keltainen):

 Minkälaisia vaate-/astialöytöjä te olette tehneet?

3-vuotisarvonnan voitti...

Kirsikka!. Tais tulla samalle henkilölle voitto viime vuonnakin, vai muistanko väärin? :D Onnettarena toimi samainen mieheni, joka on saanut haasteellisen pestin jo kaksi kertaa aiemmin.

Arpajaisvoitot

Sekoittelua!

Nyt nousee arpa...

Ja voittaja on Kirsikka! Otan voittajaan heti yhteyden. :) Kiitoksia osallistuneille. On ollut kiva lukea teidän värimieltymyksisitänne niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

Tähän samaiseen päivitykseen voisin lisätä kysymyksen, minkälaisista asioista tykkäätte lukea blogia? Eli mistä haluaisitte minun kirjoittavan? Rohkeasti aiheita kommenttikenttään. :)

Voihan V******S

Menin jokunen aika sitten Tampereen Keskustorin läheisyydessä olevalle Tokmannille etsimään perinteistä Vitalisvoidetta. No en sitten tietenkään ostanut, kun olivat vaihtaneet Vitalispakkauksen ikävän nykyaikaiseksi. No ei se pakkaus rumin mahdollinen ollut, mutta vanha olis ollu kuitenkin kivempi.

Kävin viikko sitten Tammelantorilla ostamassa herneitä, ja päätin poiketa sen läheisyydessä olevalla Tokmannilla ostamassa hiusväriä. Mikä riemu syntyikään, kun näin hyllyssä vanhanmallisia Vitalispurkkeja. Pakko oli ostaa heti yksi, ennen kuin katoavat kokonaan. Käytän Vitalista huulivoiteena, ja laitan sitä kuiviin kohtiin iholla. Pienenä muistan, kun sitä käytettiin naamavoiteena pakkasella. Niin ei varmaankaan nykyisin suositella tehtävän. Kuka tietää?

Vitalishan on Valkoisen Ristin eli Vita Korset ab:n vuonna 1936 kehittämä tuote, eli nyt 80 vuotta vanha. Harva ihonhoitotuote on ollut niin pitkään markkinoilla. Huippuvuosina Vitalista myytiin 700 000 purkkia vuodessa! Koostumus on ollut lähes sama (kuten tuoksukin) pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Voidetta oli myyty 20 miljoonaa kappaletta vuoteen 1985 mennessä.

Käydessäni kuukausi sitten Utulan kyläkaupalla, oli siellä myynnissä "Vitalismagneetteja", joissa luki Vitaliksen sijaa Vitutus. Kadutti myöhemmin, kun en sitä ostanut. Onneksi vierailin ForgetMeNotissa, ja siellähän tämä oli - onneksi. Ajattelin nimittäin kiinnittää vanhan Vitalismainoksen tällä magneetilla jääkaapin oveen.

Väripläntin 3-vuotisarvonta tapahtuu 1.9. kello 23, joten muistakaa osallistua sitä ennen arvontaan täällä!

Perintönä mummulta

Ihana ja rakas mummuni muutti sellaseen hoitokotiin. Hän päätti samalla luopua lähes kaikista asuntonsa tavaroista, kun uuteen paikkaan ei mahtunut juuri mitään. Tätini lähetti valokuvia mummun tavaroista, ja valitsin niiden mukaan osuuteni. Tässä esittelen ihanimmat mummulta saamani tavarat. Ne muistuttavat täällä kotona minua maailman lempeimmästä, ymmärtävimmistä ja pyyteettömimmästä rakkaasta sukulaisestani.

Kaikista paras mummulta saatu juttu on tämä:

Kyse on 12-osaisesta Myrna-astiastosta. <3 Tämän kauneus saattaa jakaa mielipiteet, mutta minua nämä astiat miellyttävät todella paljon. Ehkä joku voi ajatella, että olen mummoutumassa!

Myrnaahan alettiin valmistaa 1930-luvulla, ja valmistus kesti vuoteen 2005. Pitääkin selvittää, olisivatko nämä astiat 1940-luvulta. Mahdollisesti saaneet häälahjaksi 1947. Tähän kuuluu siis 12 kuppia ja kupinalusia, pullalautaset, sokerikko, kermanekka, kahvipannu ja tarjoilulautanen. Lisäksi sain tuollaisen kultaisen sokerikko-kermakko-setin! Olen ihan intona. Odotan vain, koska voin pitää juhlat, jotta saan käyttää näitä. Arkena en uskalla edes koskea. Onneksi silti, jos kuppi hajoaa, niin tilalle saa kohtuu-halvalla vaikka uudemman tuotantoajan kuppeja ja lautasia. Mitä mieltä olette Myrnasta? Myrnan suunnittelija on Olga Osol, joka nimesi astiaston 1930-luvun supertähti Myrna Loyon mukaan. Aika hauska ja uusi tieto itsellenikin.

Muoks. Myrna-kupeista osa on alun perin isomummoltani, ja osa on mummun häälahjaksi saamia tai itse ostettuja. Häitä juhlittiin 1948.

Tässä hauska artikkeli mielipiteet jakavasta Myrnasta.

Sitten sain retro-termoskannun, Humppilan lasin maljakon ja jo aiemmissa postauksissa esiintyneen upean  Hilkka-Liisa Aholan Ruusu-maljakon.

Tämä seuraava oli Myrnan lisäksi iloinen yllätys, josta ei tullut sukulaisten kesken edes riitaa, että kuka sen saa. :D

Finelin Raija Uosikkisen suunnittelema Ritari-kulho. Näyttää kuvassa pieneltä, mutta todellisuudessa aika iso. Priimakuntoinen, koska tässä on säilytetty vain patalappuja.

Lisäksi mieheni sai vaarin peruina työkaluja ja Tekniikan sanakirjoja. Itse sain noin 7 Tampere-aiheista mielenkiintoista kirjaa.

Aina kun käytetään näitä esineitä, niin tulevat mummu ja vaari mieleen. <3

Muistakaa muuten osallistua blogin 3-vuotisarvontaan!

3-vuotisarvontaan osallistuminen ja palkinnot

Sain taas ForgetMeNot-retropuodista söpöt arpajaispalkinnot. Arvonta tapahtuu 1.9.2016.

Osallistumisohjeet: kerro mikä on lempivärisi sisustamisessa ja pukeutumisessa. Jos et ole kirjautunut blogini lukijaksi, niin jätä sähköpostisi tai laita privaatttina viestiä mulle. Sähköpostiosoite: variplantti@gmail.com.

Tässä palkinnot: <3

Pannulappu multa, rintanapit (i <3 60's ja Dallasin Pamela) ja sydänpussukka ForgetMeNotista.

Arpajaisonnea! Sitten vain osallistumaan :)

Väripläntti kolme vuotta! Arvontaa tiedossa!

Väripläntin 3-vuotissynttärit meni jo, mutta olen kokonaan blogilaiskuuden vuoksi unohtanut arvonnan. Eli edessä olis sellanen. Olisko teillä lukijoilla ideoita, mitä toivoisitte arpajaisvoitoksi? Mullahan oli 9 kk tauko kirjottamisessa. Ei vaan huvittanu eikä ollu ideoita! Meinasin jo tuhota blogin, mutta onneksi en sitä tehnyt. On tää kuitenkin jonkilainen tietopankki. Tätä kyseistä Arabian Hilkka-Liisa Aholan maljakkoa en arvo, mutta jotain pientä kivaa vois keksiä! :)

Ideoita? Muoks. Ehdottakaa rohkeesti! :D

Kasvu värien ympäröimänä

Minulle värit ovat aina merkinneet paljon. Niin kuin monella muullakin, on minulla ollut aina joku lempiväri. Ehkä eniten suosimani ja nykyisin melkein ällöämäni kirkkaanvioletti oli kova sana 13-20-vuotiaana. Värit ovat läsnä niin sisustuksessa, visioissa ulkona ja tietenkin vaatteissa. Tunnen usein suurta iloa nähdessäni värikkäästi ja rohkeasti pukeutuvia ihmisiä. Ihanaa, että kaikki ovat erilaisia, jokaisella on onneksi mielestäni siihen oikeus.

Kun olin pikkulikka, niin äiti valitsi värit ja päätti myös osittain pukeutumiseni. Olen kuullut, että kanssani oli ongelmallista kierrellä vaatekaupoissa, kun mikään ei kelvannut. 5-vuotiaana suostuin siihen, että äiti ostaa minulle vain merkkifarkut. Olikohan merkki Lee? Anteeksi äiti.

Valokuvia katsoessani naurattaa ja välillä huvittaa. Välillä myös pikkaisen hävettää! Miten olen kehdannut pitää tuollaista paitaa. Tarhakuvassa minulla on ruskea plyysipaita, ja muistan kun sen käyttäminen joskus hävetti. Nyt se olisi ihana, jos minulla olisi 5-vuotias lapsi. Harmi kyllä lähes kaikki lapsuuden vaatteeni on annettu serkuille, ja he ovat antaneet ne luonnollisesti eteenpäin. Kellarissa on 6-vuotiaana käyttämäni Porin Jazz -paita. Se on punainen ja ihana. Pitääkin muistaa kuvata se ja laittaa tähän. Lempivärini noihin aikoihin oli luonnollisesti vaaleanpunainen.

Tarhassa 5-vuotiaana. Huom. äidin leikkaama otsari. :) Joku myös haukkui, että Maijalla on pers-saparot. Sen jälkeen en enää käyttänyt usein saparoita.

 Jossain vaiheessa, eli ehkä 10-12-vuotiaana minulle ei ollut niin väliä mitä päällä oli. Käytin melkein vain äidin ostamia ja valitsemia vaatteita. Lempiväri kuitenkin aina oli. Muistan että eräissä juhlissa olin erittäin ylpeä seuraavasta paidasta (nykyään en tuota käyttäisi):

Minä vihreässä paidassa ja siskoni Sanni. Oli äitini Sari-serkun yo-juhlat.

Sitten tuli teini-ikä ja kaiken piti olla samanlaista kuin muilla. Tällöin kuvaan astui ihana violetti. Merkkejä olivat Mic Mac, Ball ja Levi's. Piti olla karmivat Leviksen lappuhaalarit. Kolmella kaverillani oli täysin samanlaiset kuin minulla. Nyt ne tuntuvat hirvityksiltä, mutta silloin olivat niiin coolit!

13-vuotiaana. Huom donitsi ja tupeerattu etutukka.

14-15-vuotiaana alkoi muutokseni punkkariksi. Musta ja VIOLETTI (taas) olivat kuvioissa. Hyviä materiaaleja olivat mielestäni pitsi ja sametti. Tukka oli yleensä punainen, ja kreppasin sen joka aamu, kun lähdin kouluun. Muistan siskoni tapellessa huutaneen minulle: "Sulle ei sovi muut kun musta ja violetti, oot niin tylsä!" En mä tiedä olinko tylsä: käytinhän myös leopardikuosia. ;)

15-vuotiaana koulun joulujuhlissa.

13-16-vuotiaana tanssin aktiivisesti. Tämä oli muistaakseni tanssikoulun joulujuhlasta. Minä olen tuo punatukkainen.

Tuo musta-violetti-vaihe kesti muistaakseni kauan. Ihanin väreihin liittyvä kuulemani kommentti tuli ystävältäni Sannalta, kun olimme Tampereen I-klubilla. Sanna sanoi: "Maija, jos olisit joku väri, olisit kaiki värit sekaisin".

20-30-vuotiaana pukeuduin klassisesti, pääosin harmaaseen ja mustaan. Toki koiralenkeillä laitoin päälleni mitä milloinkin. Joskus en mennyt edes kauppaan meikkaamatta. Käytin ehkä tyköistuvia farkkuja ja t-paitoja. Joskus mekkoja. Sisustuksessa tykkäsin punaisesta.

Nyt 38-vuotiaana ehdottomat lempivärini sisustamisessa ja muutenkin ovat sininen ja keltainen. Ehkä okrankeltainen on eniten mieleeni. Käytän melkein aina mekkoja ja tunikoita. Jalassa on yleensä kätevästi tennarit, kannan olkalaukkua tai käytännöllisyyssyistä reppua. Myös musta, harmaa, turkoosi ja vaaleanvioletti ovat kivoja.

 Joskus pukeudun retroon, joskus klassisesti, toisinaan jalassa on verkkarit. Hei, kuka sitä aina jaksaa välittää mitä päälleen laittaa? Meikkaan suhteellisen harvoin, jos olen vain kotiympyröissä tai vain piipahdan kaupungilla. Illanistujaisiin panostan ja meikkaan kunnolla. Ehkä innostun laittamaan myös kynsilakkaa ja huulikiiltoa. Korviksia pidän lähes aina, kun on asiaa kodin ulkopuolelle. Hiukseni pidän mieluiten pitkinä ja tummina. Latvat ovat vaaleammat kuin tyvi.

Tykkään myös erilaisista legginseistä.

Tässä minun värihistoriani, kerro sinäkin omasi! :) Eli tämä on haaste!