Säästönorsu ja muuta sälää

Pieni säästölippaiden keräilijä on herännyt minussa. Ostin Laukontorin Tarinasta muutamalla eurolla TAP:n (Tampereen aluesäästöpankki) säästönorsun. Nuo vanhat lippaat viehättävät minua, vaikkakin ovat välillä aika kalliita. Muutamaa euroa enempää en niistä olekaan suostunut maksamaan. Muistan, kun pienenä oli hurjan jännittävää, kun sain ensimmäisen "säästömaapallon" liittyessäni SYP:iin. Olin kuitenkin hieman kateellinen kavereilleni, jotka kuuluivat Postipankkiin ja saivat sieltä kultaisen possun ja jäsenyyden kultapossukerhoon. Ehkä vielä joku päivä sellainen kultainen osuu tielleni kirpparilla ja pääsen yli traumastani. :) Testasin viime keväänä Nordeassa asioidessani annetaanko aikuisille säästölippaita. Saihan sieltä, mutta niin ruma se oli, että annoin "sian" sukulaisen pikkupojalle viskeltäväksi. Mitähän pankkihenkilökunta mahtoi miettiä, kun 36-vuotias pyysi säästölipasta?

Jouduin virittelemään hetken aivojani, että muistin mille pankille logo kuuluu.

Säästölippaiden lisäksi minulla on toinenkin pahe: Tiger ja sen peltitavarat. Tigerin tavarat eivät ole ainakaan hinnalla pilattuja. Tämäkin kettu maksoi vaivaiset kolme euroa. Ehkä ketut viehättävät, koska muistuttavat ulkonäöllisesti vähän koiraani Armasta.

Kettukoira sienestämässä mökillä.

Tänään otin virallisesti testiajoon viime kesän helteillä Kodin Kakkosesta ostamani Camelin hyväkuntoiset kengät. Vein samalla kellariin ballerinat kenkätelinettä täyttämästä. Ehkä se kesä on nyt takuulla ohitse. Aika näyttää oliko kenkäostos kannattava. Nuo olivat jostain "puoleen hintaan" -pöydästä ja maksoivat muistaakseni neljä euroa. Saman tyyppiset uusina maksavat lähemmäksi satasen. Ainakin tuntuivat tosi hyviltä jalassa, eikä vesikään imeytynyt kenkien lävitse. Ehkä joku mokka-suoja-aine kannattaa kuitenkin ostaa, vaikka tuntuukin hullulta ostaa kympin ainetta neljän euron jalkineitten suojaksi.