maanantai 29. syyskuuta 2014

Ropellista Nanson Noitarumpu!

Ihailin jo kesällä Nanson Noitarumpu-mallistoa, joka oli vieläpä alennuksessa. Etenkin plyysiset materiaalit ja housupuvut kolahtivat. Tosin housupukua olisin tuskin rohjennut laittaa ylleni, eikä oikeita kokojakaan ollut jäljellä, ei mekossa eikä housupuvussa. Tänään minua kohtasi onni, kun poikkesin "muka postinhakureissullani" Kirpputori Ropellissa Pirkkalassa. Siellä minua odotti juuri sopivan kokoinen ihana plyysinen Noitarumpu-mekko. En kauaa  miettinyt viitsiikö mekosta maksaa 15 euron kirppishintaa. Niin ihastunut olen kuosiin, ja uudenveroiselta tämä vaikuttaa. Tässä mekko kuvattuna kesällä Tarinasta ostamieni saapikkaiden kanssa (maksoivat muistaakseni 2 tai 3 euroa). Korkoa on sen verran, että pitkille lenkeille noita kenkiä en varmasti laita, mutta mekon kanssa menee mainiosti.

Korkeakorkoiset kengät merkkiä Luxury ja mekko Noitarumpua.
Selailin, mitä muuta Noitarumpu-mallistoa Nansolla on myynnissä (jos joku innostuu), ja tässä muutamia. Omat suosikkini psyyliä - totta kai.


Tämä alessa 29,97 euroa.
"Svengaava 60-luku on täällä taas! REVONTULI by Nanso -malliston retrohenkinen naisten haalari upeassa Noitarumpu-kuosissa. Selässä vetoketju, joka helpottaa haalarin pukemista. Huivimainen kaulus, jonka voi kietoa kaulan ympärille tai solmia niskaan. Voit myös antaa kauluksen laskeutua vapaasti selkään. Täyspitkät ja leveät lahkeet antavat haalarille näyttävän säväyksen.
Lenita Airisto rakensi Revontuli -malliston tekstiilitaitelija Nana Sunin ja muotisuunnittelija Anna-Liisa Niemisen kanssa 1960-luvun suomalaisen designin hengessä ja väreissä. REVONTULI by NANSO -mallistossa tekstiilitaitelija Nana Sunin värit ja painokuosit toistuvat jälleen laadukkaissa trikoomateriaaleissa. Osa muotisuunnittelija Anna-Liisa Niemisen malleista voitiin toteuttaa lähes alkuperäisinä. Nanson pääsuunnittelija Päivi Lukkari on antanut kokoelmalle 2010-luvun naisen elämään sopivan ilmeen." (Teksti Nanson sivulta)

Tämä alessa 32,97 euroa.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Kirja: Keräilijän aarteet, rakastetut Arabian aarteet, koristelijana Esteri Tomula

Astioiden koristemaalaukset miellyttävät minua, ja ehdoton suunnittelija tällä saralla on Esteri Tomula (1920-1998). Ilahduttavaa , että keräilijän arteet -sarja on tehnyt pienen opuksen Tomulan töistä. Kirja sisältää historiikkia Tomulan elämästä, ja tätä puolta olisin kaivannut lisää tietoa.

Esterin elämää ei juurikaan esitellä: pääosassa ovat hänen luonnoksensa, jotka täyttävät yli puolet kirjasta. Luonnoksia on toki hienoa katsella, mutta mielestäni tällaisessa kirjassa olisi tärkeää tuoda esiin myös taiteilijan henkilökohtaista elämää. Onko ajateltu, että on tirkistelyä sukeltaa syvälle maalarin yksityiselämään? Minusta siitä tulee ainoastaan lisäarvoa, että ihmisen persoonaa tuodaan esiin. Tämä voisi valottaa myös esineiden aihepiiriä: sitä mistä aiheet kumpuavat. Miten esimerkiksi taiteilijan lyhytkasvuisuus vaikutti hänen tuotantoonsa? Vai vaikuttiko mitenkään?

Olin joka tapauksessa hurmaantunut kirjasta. Niin kaunis on esineliitteistö. Teoksessa plussaa on se, että siinä tuodaan esiin naisen asemaa koristemaalauksen historiassa. Naisille kuulemma sopi koristemaalaus paremmin kuin miehille. Koristemaalaus nähdään hyvin feminiinisenä.

Rakastan etenkin Tomulan emaliastioita, ja näiden hinnat liikkuvat korkealla nykypäivänä. Olisitko valmis maksamaan 100 euroa emalimukista.

Tässä kuvia Tomulan tuotannosta. Kirjaa minulla ei enää ole saatavilla, mutta varastan kuvia netistä. Ainoastaan Pastoraalista, suosikistani, napsaisin kuvan kirjasta.

Pastoraali. Kuvan laatu ei ole paras mahdollinen, koska kopioin sen Facebookin kuvista. Kuva alunperin kirjasta.

Rusupannu
Neptun
Vegeta
Kirsikka
Kehäkukka

torstai 11. syyskuuta 2014

Ajatelmia kirjasta "Marimekko Henki & Elämä"

Tänään kiepsahdin taas muutamalla kirpparilla. Kävin läpi samat vanhat Radiokirppiksen, Tarinan ja Kodin Kakkosen löytämättä mitään. Sitten keksin loistavan idean lähteä kirjastoon etsimään tietoa minua kiinnostavista aiheista. Katselin tietoa Arabiasta ja Marimekosta, ja lainasin vuonna 2001 ilmestyneen opuksen "Marimekko Henki & Elämä", jonka ovat kirjoittaneet Tommy Tabermann & Tuija Wuori-Taberman. Avasin kirjan ja yllätyin.




Yllätyin ensiksi negatiivisesti: "Höh, ei oikein mitään kuvitusta. Ei mitään marimekkomaista kuvitusta, jota olisin odottanut." Pettymykseni kuitenkin katosi, kun kahlasin kirjan läpi. Kirjan ideasta oli ensiksi hieman hankala saada kiinni, mutta sitten ymmärsin, että tarkoituksena oli esitellä Marimekkoa tekijöidensä kautta: pääteemana mielestäni Marimekon tekijöiden yhteishenki ja työntekijöiden tuntemukset.

Teoksessa äänensä saivat kuuluviin niin suunnittelijat kuin esimerkiksi varastopäällikkökin. Henkilöt saivat omaa ääntään kuuluviin ainoastaan hieman, ja väliin olivat kirjoittajat rustanneet omia runojaan. Runot kumpusivat luultavasti kirjoittajien tuntemuksista, mitä haastateltavat heille antoivat. Kyse on siis varmasti osittain fiktiivisestäkin teoksesta. Oliko teos sitten niin hyvin Marimekkoa kuvaava: niin positiivisia olivat kuvaukset pitkään yhtiössä työskennelleiden henkilöiden suusta kuultuna. Kirjan antoi kuvan Marimekosta työpaikkana, jossa sai olla oma itsensä ikään, näköön tai asemaan katsomatta. Mitä ristiriitatilanteita ei yhtiössä paljastettu juurikaan olleen. Toisaalta kirjoittajat olivat työskennelleet Marimekolla niin kauan, että luulisi heidän hankalasta työpaikasta jo lähteneenkin.

Alkuun kauhistuin kuvitusta, mutta lopulta se antoi siedettävän vaikutelman. Ehkä epämarimekkomaisella kuvituksella haluttiin saattaa lukija tilaan, jossa ei ole ennakkoluuloja tekijöitä kohtaan. Yksi Unikko-kuva oli sentään sekaan joutunut, liekö tuo vahinko. :)

Kirja oli tekstiensä ja rakenteensa puolesta kuin taideteos, ja suosittelen sitä kaikille, jotka haluavat tommytabermaista näkemystä Marimekosta. Seuraavaksi tarkoituksenani tarttua kirjaan, jossa on oikein kunnon Marimekon kuvat!



Kuva tämän jutun kirjoittajasta Marimekon mekko päällään.

lauantai 6. syyskuuta 2014

UniKissa-merkkinen välikausitakki

Löysin toissapäivänä kirpparilta mielestäni aivan ihanan UniKissa-merkkisen takin. Se on jonkun pientuottajan ompelema. Ainakaan netistä ei tuota merkkiä löydy. Jos onnistut löytämään, niin ilmoitathan siitä minullekin?! Takki on kevyesti topattu, ja materiaaliltaaan luultavavasti vanha pussilakana. Onhan tuo vähän kulahtanut, mutta ei haittaa. Eilenkin oli vaikka kuinka lämmintä, mutta takki oli vaan pakko saada päälle. Tämä muistuttaa minua siitä, kun olin joku ala-asteikäinen, ja olin niin innostunut, että nukuin uudet toppahousut päällä hiestä märkänä. Miten voikin innostua jostain uudestaan jutusta näin paljon. Minä olen pinnallinen ihminen, se myönnettäköön.

Olenkin etsinyt tuollaista pientuottajan tekemään takkia, mutta uutena sellaiseen ei ole ollut varaa. Tulisipa leuto talvi, että voisin käyttää Unikissa-merkistä toppatakkia. Vettähän tuo ei pidä. Tulkoon siis lämmin: sellainen -2 astetta ja kuivaa olisi minun toiveeni. :)



Onko kellään tietoa UniKissa-merkistä?



torstai 4. syyskuuta 2014

Haaste vastaanotettu



Sain blogista  "Aamukahvia ja iltateetä..." haasteen syötyihin sanoihin liittyen. On monia asioita, joissa olen joutunut syömään sanani: katsotaan palaileeko mieleen nyt kun näitä juttuja pitäisi muistella. :)

En koskaan mene naimisiin

 No lupaus tuli petettyä, ja olenkin ollut kohta vuoden naimisissa. Toisaalta olen nähnyt niin paljon epäonnistuneita liittoja, että tekoni on ihan rohkea. Toivon, että oma liittoni kestä läpi elämän.

En koskaan hanki lapsia

Onhan niitä tullut hankittua tietääkseni ainakin yksi. Sain lapseni aika nuorena, 22-vuotiaana, ja koin olevani ihme kyllä ihan valmis äidiksi. 18-vuotiaana en sitä vastois olisi ollut ollenkaan valmis. Nyt jälkeenpäin ajatellen en ollut mikään super-kypsä vielä 22-vuotiaanakaan.

En koskaan käyttäydy kuten vanhempani, en ainakaan huuda

Muistan kuinka inhottavaa se on, kun lapsena huudettiin. Olen nyttemmin sortunut aivan samaan. Tosin en tiedä, mitä hyötyä siitä huutamisesta on, kun lapsi vain nauraa. Enkö ole vakuuttava vai huudanko vain liian usein? :)

En koskaan ota koiraa enkä koskaan mene lukioon tai mihinkään muuhunkaan kouluun

16-vuotiaana olin sitä mieltä, etten mene mihinkään kouluun. Olin mielestäni kapinallista sorttia. Sain koiran ja pyörsin päätökseni. Tämän jälkeen olin sitä mieltä, etten ikinä ota koiraa, kun vanhasta aika jättää. Nyt minulla on 4,5-vuotias basenji-koira. Enkä ole ottamassa koiraa, kun tuosta aika joskus 10 vuoden päästä jättää.

En koskaan luovu punk-tyylistä. Ja jos luovun, niin käytän Intianbasaarityylisiä värikkäitä löysiä mekkoja

Olen luopunut punk-tyylistä ainakin suurimmaksi osaksi. Enkä todellakaan käytä Intianbasaarin löysiä batiikkivärjättyjä mekkosia. Tyylini on kyllä värikäs välillä, muttei Intia-tyylinen. Batiikkivärjätyt vaatteet ovat ainakin itseni päällä kammottavia (mutta makunsa kullakin).

Tähän haasteeseen saa ja on toivottavaa osallistua! Eli osallistu juuri sinä.