sunnuntai 28. elokuuta 2016

Voihan V******S

Menin jokunen aika sitten Tampereen Keskustorin läheisyydessä olevalle Tokmannille etsimään perinteistä Vitalisvoidetta. No en sitten tietenkään ostanut, kun olivat vaihtaneet Vitalispakkauksen ikävän nykyaikaiseksi. No ei se pakkaus rumin mahdollinen ollut, mutta vanha olis ollu kuitenkin kivempi.


Kävin viikko sitten Tammelantorilla ostamassa herneitä, ja päätin poiketa sen läheisyydessä olevalla Tokmannilla ostamassa hiusväriä. Mikä riemu syntyikään, kun näin hyllyssä vanhanmallisia Vitalispurkkeja. Pakko oli ostaa heti yksi, ennen kuin katoavat kokonaan. Käytän Vitalista huulivoiteena, ja laitan sitä kuiviin kohtiin iholla. Pienenä muistan, kun sitä käytettiin naamavoiteena pakkasella. Niin ei varmaankaan nykyisin suositella tehtävän. Kuka tietää?


Vitalishan on Valkoisen Ristin eli Vita Korset ab:n vuonna 1936 kehittämä tuote, eli nyt 80 vuotta vanha. Harva ihonhoitotuote on ollut niin pitkään markkinoilla. Huippuvuosina Vitalista myytiin 700 000 purkkia vuodessa! Koostumus on ollut lähes sama (kuten tuoksukin) pieniä muutoksia lukuun ottamatta. Voidetta oli myyty 20 miljoonaa kappaletta vuoteen 1985 mennessä.

Käydessäni kuukausi sitten Utulan kyläkaupalla, oli siellä myynnissä "Vitalismagneetteja", joissa luki Vitaliksen sijaa Vitutus. Kadutti myöhemmin, kun en sitä ostanut. Onneksi vierailin ForgetMeNotissa, ja siellähän tämä oli - onneksi. Ajattelin nimittäin kiinnittää vanhan Vitalismainoksen tällä magneetilla jääkaapin oveen.



Väripläntin 3-vuotisarvonta tapahtuu 1.9. kello 23, joten muistakaa osallistua sitä ennen arvontaan täällä!

torstai 18. elokuuta 2016

Perintönä mummulta

Ihana ja rakas mummuni muutti sellaseen hoitokotiin. Hän päätti samalla luopua lähes kaikista asuntonsa tavaroista, kun uuteen paikkaan ei mahtunut juuri mitään. Tätini lähetti valokuvia mummun tavaroista, ja valitsin niiden mukaan osuuteni. Tässä esittelen ihanimmat mummulta saamani tavarat. Ne muistuttavat täällä kotona minua maailman lempeimmästä, ymmärtävimmistä ja pyyteettömimmästä rakkaasta sukulaisestani.

Kaikista paras mummulta saatu juttu on tämä:


Kyse on 12-osaisesta Myrna-astiastosta. <3 Tämän kauneus saattaa jakaa mielipiteet, mutta minua nämä astiat miellyttävät todella paljon. Ehkä joku voi ajatella, että olen mummoutumassa!

Myrnaahan alettiin valmistaa 1930-luvulla, ja valmistus kesti vuoteen 2005. Pitääkin selvittää, olisivatko nämä astiat 1940-luvulta. Mahdollisesti saaneet häälahjaksi 1947. Tähän kuuluu siis 12 kuppia ja kupinalusia, pullalautaset, sokerikko, kermanekka, kahvipannu ja tarjoilulautanen. Lisäksi sain tuollaisen kultaisen sokerikko-kermakko-setin! Olen ihan intona. Odotan vain, koska voin pitää juhlat, jotta saan käyttää näitä. Arkena en uskalla edes koskea. Onneksi silti, jos kuppi hajoaa, niin tilalle saa kohtuu-halvalla vaikka uudemman tuotantoajan kuppeja ja lautasia. Mitä mieltä olette Myrnasta? Myrnan suunnittelija on Olga Osol, joka nimesi astiaston 1930-luvun supertähti Myrna Loyon mukaan. Aika hauska ja uusi tieto itsellenikin.

Muoks. Myrna-kupeista osa on alun perin isomummoltani, ja osa on mummun häälahjaksi saamia tai itse ostettuja. Häitä juhlittiin 1948.

Tässä hauska artikkeli mielipiteet jakavasta Myrnasta.

Sitten sain retro-termoskannun, Humppilan lasin maljakon ja jo aiemmissa postauksissa esiintyneen upean  Hilkka-Liisa Aholan Ruusu-maljakon.



Tämä seuraava oli Myrnan lisäksi iloinen yllätys, josta ei tullut sukulaisten kesken edes riitaa, että kuka sen saa. :D

Finelin Raija Uosikkisen suunnittelema Ritari-kulho. Näyttää kuvassa pieneltä, mutta todellisuudessa aika iso. Priimakuntoinen, koska tässä on säilytetty vain patalappuja.

Lisäksi mieheni sai vaarin peruina työkaluja ja Tekniikan sanakirjoja. Itse sain noin 7 Tampere-aiheista mielenkiintoista kirjaa.

Aina kun käytetään näitä esineitä, niin tulevat mummu ja vaari mieleen. <3

Muistakaa muuten osallistua blogin 3-vuotisarvontaan!

keskiviikko 17. elokuuta 2016

3-vuotisarvontaan osallistuminen ja palkinnot

Sain taas ForgetMeNot-retropuodista söpöt arpajaispalkinnot. Arvonta tapahtuu 1.9.2016.

Osallistumisohjeet: kerro mikä on lempivärisi sisustamisessa ja pukeutumisessa. Jos et ole kirjautunut blogini lukijaksi, niin jätä sähköpostisi tai laita privaatttina viestiä mulle. Sähköpostiosoite: variplantti@gmail.com.

Tässä palkinnot: <3

Pannulappu multa, rintanapit (i <3 60's ja Dallasin Pamela) ja sydänpussukka ForgetMeNotista.

Arpajaisonnea! Sitten vain osallistumaan :)

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Väripläntti kolme vuotta! Arvontaa tiedossa!

Väripläntin 3-vuotissynttärit meni jo, mutta olen kokonaan blogilaiskuuden vuoksi unohtanut arvonnan. Eli edessä olis sellanen. Olisko teillä lukijoilla ideoita, mitä toivoisitte arpajaisvoitoksi? Mullahan oli 9 kk tauko kirjottamisessa. Ei vaan huvittanu eikä ollu ideoita! Meinasin jo tuhota blogin, mutta onneksi en sitä tehnyt. On tää kuitenkin jonkilainen tietopankki. Tätä kyseistä Arabian Hilkka-Liisa Aholan maljakkoa en arvo, mutta jotain pientä kivaa vois keksiä! :)

Ideoita? Muoks. Ehdottakaa rohkeesti! :D



perjantai 12. elokuuta 2016

Kasvu värien ympäröimänä

Minulle värit ovat aina merkinneet paljon. Niin kuin monella muullakin, on minulla ollut aina joku lempiväri. Ehkä eniten suosimani ja nykyisin melkein ällöämäni kirkkaanvioletti oli kova sana 13-20-vuotiaana. Värit ovat läsnä niin sisustuksessa, visioissa ulkona ja tietenkin vaatteissa. Tunnen usein suurta iloa nähdessäni värikkäästi ja rohkeasti pukeutuvia ihmisiä. Ihanaa, että kaikki ovat erilaisia, jokaisella on onneksi mielestäni siihen oikeus.

Kun olin pikkulikka, niin äiti valitsi värit ja päätti myös osittain pukeutumiseni. Olen kuullut, että kanssani oli ongelmallista kierrellä vaatekaupoissa, kun mikään ei kelvannut. 5-vuotiaana suostuin siihen, että äiti ostaa minulle vain merkkifarkut. Olikohan merkki Lee? Anteeksi äiti.

Valokuvia katsoessani naurattaa ja välillä huvittaa. Välillä myös pikkaisen hävettää! Miten olen kehdannut pitää tuollaista paitaa. Tarhakuvassa minulla on ruskea plyysipaita, ja muistan kun sen käyttäminen joskus hävetti. Nyt se olisi ihana, jos minulla olisi 5-vuotias lapsi. Harmi kyllä lähes kaikki lapsuuden vaatteeni on annettu serkuille, ja he ovat antaneet ne luonnollisesti eteenpäin. Kellarissa on 6-vuotiaana käyttämäni Porin Jazz -paita. Se on punainen ja ihana. Pitääkin muistaa kuvata se ja laittaa tähän. Lempivärini noihin aikoihin oli luonnollisesti vaaleanpunainen.


Tarhassa 5-vuotiaana. Huom. äidin leikkaama otsari. :) Joku myös haukkui, että Maijalla on pers-saparot. Sen jälkeen en enää käyttänyt usein saparoita.
 Jossain vaiheessa, eli ehkä 10-12-vuotiaana minulle ei ollut niin väliä mitä päällä oli. Käytin melkein vain äidin ostamia ja valitsemia vaatteita. Lempiväri kuitenkin aina oli. Muistan että eräissä juhlissa olin erittäin ylpeä seuraavasta paidasta (nykyään en tuota käyttäisi):

Minä vihreässä paidassa ja siskoni Sanni. Oli äitini Sari-serkun yo-juhlat.

Sitten tuli teini-ikä ja kaiken piti olla samanlaista kuin muilla. Tällöin kuvaan astui ihana violetti. Merkkejä olivat Mic Mac, Ball ja Levi's. Piti olla karmivat Leviksen lappuhaalarit. Kolmella kaverillani oli täysin samanlaiset kuin minulla. Nyt ne tuntuvat hirvityksiltä, mutta silloin olivat niiin coolit!

13-vuotiaana. Huom donitsi ja tupeerattu etutukka.
14-15-vuotiaana alkoi muutokseni punkkariksi. Musta ja VIOLETTI (taas) olivat kuvioissa. Hyviä materiaaleja olivat mielestäni pitsi ja sametti. Tukka oli yleensä punainen, ja kreppasin sen joka aamu, kun lähdin kouluun. Muistan siskoni tapellessa huutaneen minulle: "Sulle ei sovi muut kun musta ja violetti, oot niin tylsä!" En mä tiedä olinko tylsä: käytinhän myös leopardikuosia. ;)

15-vuotiaana koulun joulujuhlissa.

13-16-vuotiaana tanssin aktiivisesti. Tämä oli muistaakseni tanssikoulun joulujuhlasta. Minä olen tuo punatukkainen.
Tuo musta-violetti-vaihe kesti muistaakseni kauan. Ihanin väreihin liittyvä kuulemani kommentti tuli ystävältäni Sannalta, kun olimme Tampereen I-klubilla. Sanna sanoi: "Maija, jos olisit joku väri, olisit kaiki värit sekaisin".



20-30-vuotiaana pukeuduin klassisesti, pääosin harmaaseen ja mustaan. Toki koiralenkeillä laitoin päälleni mitä milloinkin. Joskus en mennyt edes kauppaan meikkaamatta. Käytin ehkä tyköistuvia farkkuja ja t-paitoja. Joskus mekkoja. Sisustuksessa tykkäsin punaisesta.

Nyt 38-vuotiaana ehdottomat lempivärini sisustamisessa ja muutenkin ovat sininen ja keltainen. Ehkä okrankeltainen on eniten mieleeni. Käytän melkein aina mekkoja ja tunikoita. Jalassa on yleensä kätevästi tennarit, kannan olkalaukkua tai käytännöllisyyssyistä reppua. Myös musta, harmaa, turkoosi ja vaaleanvioletti ovat kivoja.


 Joskus pukeudun retroon, joskus klassisesti, toisinaan jalassa on verkkarit. Hei, kuka sitä aina jaksaa välittää mitä päälleen laittaa? Meikkaan suhteellisen harvoin, jos olen vain kotiympyröissä tai vain piipahdan kaupungilla. Illanistujaisiin panostan ja meikkaan kunnolla. Ehkä innostun laittamaan myös kynsilakkaa ja huulikiiltoa. Korviksia pidän lähes aina, kun on asiaa kodin ulkopuolelle. Hiukseni pidän mieluiten pitkinä ja tummina. Latvat ovat vaaleammat kuin tyvi.

Tykkään myös erilaisista legginseistä.

Tässä minun värihistoriani, kerro sinäkin omasi! :) Eli tämä on haaste!


maanantai 8. elokuuta 2016

Kirppisvalmisteluja

Olen menossa kauppaamaan tavaroitani Tammelantorille tiistaina. Olen jostakin saanut älyttömän minulle turhien tavaroiden hävittämisen himon. Haluan kotiimme tilaa, ja mikä olisikaan mukavampaa kuin viettää päivä Tammelantorilla ihanan ystävän kanssa: rupatella ystävälle ja asiakkaille, kierrellä (ja katsella lisää "aarteita" nurkkiin...), juoda kaffetta ja syödä eväitä, ja ehkä on kiva myös saada muutama pennonen lompakontäytteeksikin. Pitää vain toivoa, ettei tule sadetta. Forecan ja Ilmatieteen laitoksen mukaan sateen pitäisi alkaa tiistaina vasta kolmelta. Otetaan kuitenkin varoiksi mukaan auki leikattuja jätesäkkejä tavaroiden suojaksi. Retrotavarani kiikutin jo ForgetMeNotiin, retro-puotiin Tampereella. On myytävien joukossa kuitenkin jotain retroa, siis tietenkin. :D

Parasta tässä projektissa on, että olen saanut raivattua tilaa niin vaatehuoneeseen, kirjahyllyyn kuin keittiöönkin. Myyntiartikkeleitani ovat tietenkin vaatteet, kirjat ja astiat. Ei ole tuntunut yhtään pahalta luopua esim. sydänkuppikuusikosta tai joistakin Waechtersbachin astioista. Säästän itselleni tärkeimmät jutut, ja sainhan tuossa mummulta perintönä mielestäni ihanan Myrna-astiaston. Ja tädiltänikin sain valtavasti Stafforrdshiren mukeja. Vanha kiertoon, kun uutta tulee tilalle. Keittiönkin innostuin järjestämään sini-keltaiseksi, kun se ennen oli kelta-punainen. Seuraavassa valokuvassa yksi kuvakulma keittiöstämme. Pöytä on paljon siistimmän näköinen, kuin aikaisemmin.

Arabian "Ruusu"-maljakon kukka on oikeasti sininen ja sokerikon alla on vaaleansininen Kastehelmi-tarjoilulautanen.

Päätin, että myyn kaiken halvalla, ja tinkiäkin toki saa. Ystäväni ehdotti, että kannattaa hinnoitella kaikki tuotteet ujoja ihmisiä varten, jotka eivät uskalla kysellä hintoja. Siskoni idea taas oli, että, hinnat kannattaa kirjoittaa maalarinteippiin. On nimittäin vähän nopeampaa kuin kiinnitellä ja kirjoitella nuppineula-lappuja. Tämän toteutin sunnuntaina, ja aikaa meni muutama tunti. Toki olen pikku hiljaa raivannut kotia ennen hinnoittelua useamman päivän.

Minulta on menossa myyntiin seuraavassa kuvassa näkyvät jutut ja lisäksi on kaksi valtavaa jätesäkillistä vaatteita. Saa nähdä, miten mahdutamme kaikki tavarat kaverini kanssa yhteen pöytään, rekkiin ja pahvilaatikoihin (ja autoon!). Onneksi kengät voi laittaa maahan, vaikkapa rekin alle.

Osa tavaroista.Pakko huomauttaa, että kassi ei ole minun, vaan tyttöni. (Imagoa täytyy pitää yllä.;)



Toivottavasti tulee hyvä sateeton kirppispäivä ja tuotteet pääsevät hyviin koteihin!



torstai 4. elokuuta 2016

Ruusuista arkea


Ruokolahdella Utulan huvilalla lomaillessamme sain ihanan nostalgisen lahjan rakkaalta tädiltäni: Finelin Ruusu-teepannun. Vai onko se kahvikannu? Joka tapauksessa kuvasta selviää, mitä tarkoitan. Olin tietenkin riemua täynnä, enkä osannut olla silittelemättä tätä ihanuutta koko reissumme ajan! Kyseessä oleva yksilö on kaiken lisäksi ihan priimakuntoinen, ulkoasusta päätellen siinä ei ole ainakaan pannukahveja keitelty.

Ruusun on suunnitellut yksi lempi-suunnittelijoistani, nimittäin Esteri Tomula. Esteristä olen tänne aiemmin kirjoittanut Keräilijän aarteet -kirjasarjan taiteilijasta kertovan kirjan arvostelussa.

Pannun historia on tällainen. Tätini muutti aikoinaan 70-luvulla miehensä kanssa. Isomummoni "mami" ja isäni hänelle erittäin läheinen lastenhoitaja Sanni-mamma toivat tädille ja miehelleen tupaantuliaislahjaksi Ruusu-pannun. Sain pannun sillä ehdolla, että en luovu siitä eläessäni. Ehkä tyttäreni tai joku muu läheinen sukulainen tulee perimään aarteen. Mamia en koskaan ehtinyt näkemään, mutta Sanni-mamma ehti elää noin vuoden (ajasta en ole varma) syntymäni jälkeen. Hän oli kuulemma ihastunut pieneen minuun ja ostanut minulle vaaleanpunaiset potkuhousut. Olivatkohan ne ihanaa froteeta? :) Kaksi vuotta jälkeeni syntynyt siskoni sai sitten nimekseen Sanni...

Tämä pannu ilahduttaa meitä nyt keittiössä kunniapaikalla. Täti: lupaan, etten keitä pannussa kuin ehkä silloin tällöin vettä. En tule pilaamaan sitä tekemällä pannukahvia tai hauduttamalla siinä teetä!




tiistai 2. elokuuta 2016

Ihanat lahjat tädiltä

Vietin perheeni kanssa viisi päivää Utulassa, isovanhempieni huvilalla, joka sijaitsee Utulan kylässä Ruokolahdella. Viime käynnistä olikin vierähtänyt aikaa neljä vuotta. Teen myöhemmin kunnon päivityksen Utulan reissusta, mutta nyt haluan esitellä teillä aivan ihanat tädiltäni saamat retrokamat. Olin täysin ällikällä lyöty, kun tätini sanoi, että saan ottaa lähes mitä vaan hänen Utulaan keräämistään tavaroista. Tädilläni ja minulla on hyvin samankaltainen maku, joten ei ihmekään, että tällainen läjä esineitä lähti matkaani Tampereen Rantaperkiöön! Ja ihmeekseni sain kuin sainkin raivattua tilaa esineille melkein täyteen hyllyyni.

Innostuin lähtemään ulos piknikille tyttöni kanssa, ja samalla päätin kuvata esineet kerrankin ulkona. Tästä esittelystä puuttuu sitten tärkein saamani esine. Säästän sen kirsikkana kakun päälle, ja teen siitä oman postauksensa lähipäivinä. :)





Hurmaava maljakko. Pohjassa lukee, että valmistettu Ruotsissa ja siellä on joku merkki, josta en saa selvää (Kru-bits tms., tietääkö joku?). Lisäksi lukee, että "handmålad". Muistuttaa mielestäni Kupittaan saven maljakoita

Staffordshiren mukeja

Lisää Staffordshireä

Kartutin säästö"possu"kokoelmaani

Ja Staffordshireä...