torstai 29. lokakuuta 2015

Etana-postia ja ekstrana pyykkikorin esittely

Tykkään laittaa jääkaapin oveen kiinni mukavia kortteja. Kortit ovat synttärionnitteluita tai muuten vain tärkeitä muistoja. Tässä kuvassa on päärynä-magneetti, jonka ongin Särkänniemestä varmaan siinä viisivuotiaana. Magneetissa on kuvani vauvana, ja se on seurannut minua joka paikkaan, minne olen muuttanut. Helsingin asunnossani jääkaapissa ja pakastimessa oli hienot puuovet. Tämä on ainoa paikka, jossa vauvakuva-magneetti ei ole päässyt esille. Tulee aina hyvä mieli aamukahvimaitoa ottaessa, kun näen näitä kortteja. Yksi rakas muistoni on 1-vuotisynttärikorttini. Liitin sen laatikosta korttien joukkoon tänään. Minua myös ilahduttaa nähdä basenji-aiheiset kortit, koska omistan ihanan ja tosi hassun Armas-basenjin. En tykkää laittaa laskuja sun muuta tympeää jääkaapin oveen. Laskut ovat meillä tietenkin sellaisessa hienossa oranssissa 70-luvun arkistointihyllykössä. :)


Olen hankkinut uuden harrastuksen. Facebookissa on ryhmä nimeltään Kinkeri24, joka on Rättei, lumpui, retroi -ryhmän sisarryhmä. Kinkeri24:ssä voi jutella retrosta ja kaikesta muustakin mitä mieleen juolahtaa. Esim viikonloppuna avasin keskustelun "minkälaisesta kahvikupista joit teesi tai kahvisi?". Oli hauska nähdä ihania mukeja ja kupposia. Mutta asiaan. Kinkeri24:ssä on kiinnitetty julkaisu, jossa voi hakea itselleen kirjekamuja. Laitoin sinne oman osoitteeni, jos joku haluaa lähettää mulle etanapostia. Tarkoituksena on lähettää kortti tai kirje. Lähetin itse viidelle ihmiselle kortit, ja odotan innokkaasti josko joku haluaisi muistaa minuakin kivalla kortilla tai kirjeellä. Koen kortin kirjoittamisen helpommaksi kuin kirjeen. Mitenhän kirjeen kirjoittaminen edes onnistuisi 18 vuoden tauon jälkeen? :) Mun mielestä tosi kiva idea, jos haluaa saada muutakin postia kuin niitä ikuisia laskuja...

Kaupanpäällisiksi esittelen jo kesällä hankkimani pyykkikorin. Myös pyykkien roudaaminen alas pyykkituvalle on virkistävämpää, kun on tällainen hauska Sarviksen muovinen kori käytössä.



Sitten kysymys lukijoille. Harrastatteko kirjeenvaihtoa tai milloin olette viimeksi kirjoittaneet käsin kirjeen vieraalle ihmiselle? Lähettelettekö paljon postikortteja? Itse en juuri ole lähetellyt. Tänä jouluna ajattelin ryhdistäytyä ja lähettää joulukortit. Tavoitteena on jopa tehdä kortit itse. Saa nähdä miten tyttöselle käy. :D

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Silittämättömät, sekalaiset kalenteripyyhkeeni

Mummolasta tutut kalenteripyyhkeet ovat taas muotia, ainakin retropiireissä. Itse olen ostellut niitä, kun vastaan on tullut jotain silmääni miellyttävää ja keittiöpyyhkeeksi sopivaa. Osa pyyhkeistäni on todella kulahtaneita, mutta se ei haittaa minua. Käyttötavaraksi on suurin osa tarkoitettu.

Ensimmäinen kalenteripyyhe ilmestyi ehkä vuonna 1963. Onko teillä parempaa tietoa? En onnistunut pikaisella haulla löytämään netistä tarkempaa tietoa. Itse en keräile näitä minkään vuoden mukaan. Tosin muutama löytyy, jotka olen valinnut syntymävuoteni mukaan sekä mieheni syntymävuoden mukaan. Tyttäreni syntyi vuonna 2000, ja silloin ilmestyi mielestäni niin ruma pyyhe, etten sitä ole ostanut. Tarkoitan sellaista millenium-nallepyyhettä. Tosin haulla löysin äsken ihan nätinkin vuoden 2000 kankaan.

Nykykalenteripyyhkeet ovat moderneja ja silmääni miellyttäviä. Näitä en tosin omista, mutta olisi kiva saada sellaisia vaikkapa joululahjaksi. Esim. Matti Pikkujämsän suunnittelema kalakuvioinen vuodelta 2012 on jonkinnäköinen hitti. Se on mielestäni tyylikkäästi moderni mummolan perinteitä kunnioittaen.

Kuva Tamperelaisen sivulta.


Tässä toinen moderni kaunokainen:

Kuva Tamperelaisen sivulta.

Nyt esittelen oman pienen seitsemän pyyhkeen "kalenteripyyhe-kokoelmani". Haluaisin saada näitä lisää. Ilahduttavat keittiöpyyhkeinä. Varoitus! Osa pyyhkeistä on todella ryppyisiä ja myös haalistuneita. Kaikista kuitenkin pidän jollakin tavalla, vaikka eivät mitään mega-hienoja olekaan. Suosikkini on syntymävuoteni hantuuki vuodelta 1978, jonka sain rakkaalta Anna-ystävältäni. :)

Halvin ja kulahtanein, mutta kun tykkään hevosista.


Ryppyinen lempipyyhkeeni.


Rakastan sieniprinttejä, ja tämä on myös mieheni syntymävuosi.


Uusin pyyhe-hankintani.
 Keräilettekö te kalenteripyyhkeitä? Mitkä ovat lempi-pyyhkeenne?


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Juttua Aarikasta ja hellyyttävä sienituoli

Minulla on kokoelma! Eikö se ole niin, että jos samaa sarjaa tavaroita on kolme, niin kyse on kokoelmasta? :) Ostin kaksi Aarikan pikku-mukia lisää joululahjaksi saatujen kaveriksi. Nämä mukit ovat aivan liian pieniä omiksi kahvi-/teemukeiksi, mutta kirjahyllyyn ne sopivat hyvinkin. Kahdessa uudessa on tuo pässi.


Nuoret taideteollisuuden opiskelijat (joukossa Kaija Aarikka) perustivat Aarikan vuonna 1954. Aluksi Kaija Aarikka suunnitteli puunappeja. Ensimmäinen liike avautui vuonna 1960, jolloin valikoimaan kuului mm. puukoruja. Itsekin muistan omistaneeni vihreät puupallokorvakorut -90-luvulla. Myöhemmin -60-luvulla valikoimaan tuli lasten leluja ja edelleen tuotteista tunnetuin, puupässi. Näissä mukeissanihan tuo pässi onkin. Valikoimaan tuli myös kynttilänjalkoja, lautapelejä ja mobileita. Nämä kynttilänjalat ovat mielestäni upeita, ja yksi sellainen onkin meidän "vierasmökillämme". En nyt tähän hätään löydä kuvaa siitä valkoisesta ihanuudesta.

Toinen raportoitava asia on löytämäni kärpässieni-jakkara. Löysin sen jostain Facebook-ryhmästä, ja kävin hakemassa eilen. Seikkailin sitten ylpeänä sienen kanssa ympäri kaupunkia. On se vaan niin nätti ja söpö, vaikkakin hieman kulunut. Ihmekös tuo, että pientä kulumaa on tullut, koska sieni on -70-luvulta. Tässä kuva pikkujakkarasta pöydällä. Todellinen säilytyspaikka on olohuoneen lattialla toisen suloisuutemme, noppajakkaran kanssa. :)