Tavarat järjestykseen: Palaset

Ostin kesällä edulliseen hintaan kaksi pitkään himoitsemaani vanhaa Palaset-sarjan laatikkoa: punaisen ja keltaisen. Olen onnekas kun löysin ne. Punaisessa laatikossa säilytän "koirankakkapusseja" ja keltaisessa korujani. :) Ja on ne niin nättejäkin! Kolmas hankintani on ollut oranssi arkistointilaatikko Tarina-kirppikseltä: alimmalle hyllyille laskut, ja muille hyllyille kaikki kutsukirjeet sun muut tärkeät paperit. On muuten ollut kätevä, kun enää eivät ole laskut ja muut paperit sekaisin eteisen kaapissa. Tuo kahden euron oranssi ihana laatikko on auttanut tällaista epäjärjestelmällistä ihmistä saamaan laskut järjestykseen. Nautin todellakin näiden esineiden estetiikasta. Ja kun laskut on yhdessä lokerossa, ei vahingossa tule niin helposti muistutuskirjeitäkään, kun laskut maksaa ajallaan. <3

Palaset-laatikkoni. Pahoittelen hämärää kuvaa. Huonot valot eteisessä... Tässä koirankkapusseja sisällä. ;) Päällä ilmeisesti Aarikan puulintu.

Keltainen Palaset. Sisällä koruja.

Ihana, kätevä 2 euron arkistointilaatikkoni. Rakastan tätä, niin toimiva ollut.

Palaset-laatikostoja on ainakin 70-luvulla suunnitellut Ristomatti Ratia. En nyt löytänyt nopealla tiedonhaulla infoa näiden laatikoideni historiasta. Palasia on monenlaisia. On laatikostoja, joita voi yhdistellä osa kerrallaan. Kannattaa googlettaa! Ihan mahtavia kokonaisuuksia saisi kerättyä, jos olisi rahaa - niin, ja tilaa... Näppäriä!

Ristomatti Ratian Palapox vuodelta -72. Tämä ei niin miellytä silmää kuin nuo vanhat omistamani. Kuva Finnish Design Shopin sivulta. Hinta ihme kyllä vain  17,90 e.

Tässähän olisi hyvä joululahjaidea laatikoiden ystäville. Ei kun korvan taakse!

Etana-postia ja ekstrana pyykkikorin esittely

Tykkään laittaa jääkaapin oveen kiinni mukavia kortteja. Kortit ovat synttärionnitteluita tai muuten vain tärkeitä muistoja. Tässä kuvassa on päärynä-magneetti, jonka ongin Särkänniemestä varmaan siinä viisivuotiaana. Magneetissa on kuvani vauvana, ja se on seurannut minua joka paikkaan, minne olen muuttanut. Helsingin asunnossani jääkaapissa ja pakastimessa oli hienot puuovet. Tämä on ainoa paikka, jossa vauvakuva-magneetti ei ole päässyt esille. Tulee aina hyvä mieli aamukahvimaitoa ottaessa, kun näen näitä kortteja. Yksi rakas muistoni on 1-vuotisynttärikorttini. Liitin sen laatikosta korttien joukkoon tänään. Minua myös ilahduttaa nähdä basenji-aiheiset kortit, koska omistan ihanan ja tosi hassun Armas-basenjin. En tykkää laittaa laskuja sun muuta tympeää jääkaapin oveen. Laskut ovat meillä tietenkin sellaisessa hienossa oranssissa 70-luvun arkistointihyllykössä. :)

Olen hankkinut uuden harrastuksen. Facebookissa on ryhmä nimeltään Kinkeri24, joka on Rättei, lumpui, retroi -ryhmän sisarryhmä. Kinkeri24:ssä voi jutella retrosta ja kaikesta muustakin mitä mieleen juolahtaa. Esim viikonloppuna avasin keskustelun "minkälaisesta kahvikupista joit teesi tai kahvisi?". Oli hauska nähdä ihania mukeja ja kupposia. Mutta asiaan. Kinkeri24:ssä on kiinnitetty julkaisu, jossa voi hakea itselleen kirjekamuja. Laitoin sinne oman osoitteeni, jos joku haluaa lähettää mulle etanapostia. Tarkoituksena on lähettää kortti tai kirje. Lähetin itse viidelle ihmiselle kortit, ja odotan innokkaasti josko joku haluaisi muistaa minuakin kivalla kortilla tai kirjeellä. Koen kortin kirjoittamisen helpommaksi kuin kirjeen. Mitenhän kirjeen kirjoittaminen edes onnistuisi 18 vuoden tauon jälkeen? :) Mun mielestä tosi kiva idea, jos haluaa saada muutakin postia kuin niitä ikuisia laskuja...

Kaupanpäällisiksi esittelen jo kesällä hankkimani pyykkikorin. Myös pyykkien roudaaminen alas pyykkituvalle on virkistävämpää, kun on tällainen hauska Sarviksen muovinen kori käytössä.

Sitten kysymys lukijoille. Harrastatteko kirjeenvaihtoa tai milloin olette viimeksi kirjoittaneet käsin kirjeen vieraalle ihmiselle? Lähettelettekö paljon postikortteja? Itse en juuri ole lähetellyt. Tänä jouluna ajattelin ryhdistäytyä ja lähettää joulukortit. Tavoitteena on jopa tehdä kortit itse. Saa nähdä miten tyttöselle käy. :D

Silittämättömät, sekalaiset kalenteripyyhkeeni

Mummolasta tutut kalenteripyyhkeet ovat taas muotia, ainakin retropiireissä. Itse olen ostellut niitä, kun vastaan on tullut jotain silmääni miellyttävää ja keittiöpyyhkeeksi sopivaa. Osa pyyhkeistäni on todella kulahtaneita, mutta se ei haittaa minua. Käyttötavaraksi on suurin osa tarkoitettu.

Ensimmäinen kalenteripyyhe ilmestyi ehkä vuonna 1963. Onko teillä parempaa tietoa? En onnistunut pikaisella haulla löytämään netistä tarkempaa tietoa. Itse en keräile näitä minkään vuoden mukaan. Tosin muutama löytyy, jotka olen valinnut syntymävuoteni mukaan sekä mieheni syntymävuoden mukaan. Tyttäreni syntyi vuonna 2000, ja silloin ilmestyi mielestäni niin ruma pyyhe, etten sitä ole ostanut. Tarkoitan sellaista millenium-nallepyyhettä. Tosin haulla löysin äsken ihan nätinkin vuoden 2000 kankaan.

Nykykalenteripyyhkeet ovat moderneja ja silmääni miellyttäviä. Näitä en tosin omista, mutta olisi kiva saada sellaisia vaikkapa joululahjaksi. Esim. Matti Pikkujämsän suunnittelema kalakuvioinen vuodelta 2012 on jonkinnäköinen hitti. Se on mielestäni tyylikkäästi moderni mummolan perinteitä kunnioittaen.

Kuva Tamperelaisen sivulta.

Tässä toinen moderni kaunokainen:

Kuva Tamperelaisen sivulta.

Nyt esittelen oman pienen seitsemän pyyhkeen "kalenteripyyhe-kokoelmani". Haluaisin saada näitä lisää. Ilahduttavat keittiöpyyhkeinä. Varoitus! Osa pyyhkeistä on todella ryppyisiä ja myös haalistuneita. Kaikista kuitenkin pidän jollakin tavalla, vaikka eivät mitään mega-hienoja olekaan. Suosikkini on syntymävuoteni hantuuki vuodelta 1978, jonka sain rakkaalta Anna-ystävältäni. :)

Halvin ja kulahtanein, mutta kun tykkään hevosista.

Ryppyinen lempipyyhkeeni.

Rakastan sieniprinttejä, ja tämä on myös mieheni syntymävuosi.

Uusin pyyhe-hankintani.

 Keräilettekö te kalenteripyyhkeitä? Mitkä ovat lempi-pyyhkeenne?

Juttua Aarikasta ja hellyyttävä sienituoli

Minulla on kokoelma! Eikö se ole niin, että jos samaa sarjaa tavaroita on kolme, niin kyse on kokoelmasta? :) Ostin kaksi Aarikan pikku-mukia lisää joululahjaksi saatujen kaveriksi. Nämä mukit ovat aivan liian pieniä omiksi kahvi-/teemukeiksi, mutta kirjahyllyyn ne sopivat hyvinkin. Kahdessa uudessa on tuo pässi.

Nuoret taideteollisuuden opiskelijat (joukossa Kaija Aarikka) perustivat Aarikan vuonna 1954. Aluksi Kaija Aarikka suunnitteli puunappeja. Ensimmäinen liike avautui vuonna 1960, jolloin valikoimaan kuului mm. puukoruja. Itsekin muistan omistaneeni vihreät puupallokorvakorut -90-luvulla. Myöhemmin -60-luvulla valikoimaan tuli lasten leluja ja edelleen tuotteista tunnetuin, puupässi. Näissä mukeissanihan tuo pässi onkin. Valikoimaan tuli myös kynttilänjalkoja, lautapelejä ja mobileita. Nämä kynttilänjalat ovat mielestäni upeita, ja yksi sellainen onkin meidän "vierasmökillämme". En nyt tähän hätään löydä kuvaa siitä valkoisesta ihanuudesta.

Toinen raportoitava asia on löytämäni kärpässieni-jakkara. Löysin sen jostain Facebook-ryhmästä, ja kävin hakemassa eilen. Seikkailin sitten ylpeänä sienen kanssa ympäri kaupunkia. On se vaan niin nätti ja söpö, vaikkakin hieman kulunut. Ihmekös tuo, että pientä kulumaa on tullut, koska sieni on -70-luvulta. Tässä kuva pikkujakkarasta pöydällä. Todellinen säilytyspaikka on olohuoneen lattialla toisen suloisuutemme, noppajakkaran kanssa. :)

Kevään ja kesän aikana ostettuja vaatteita ja esineitä

En ole varma, olenko jotain näistä kuvannut aikaisemmin, mutta laitanpa nämä kuvat nyt kuitenkin. Mukana eri kirpputoreilta ostamiani tavaroita. Huom! Pari viimeisenä olevaa mekkoa myynnissä. :)

Aarikan ruskea purkki, en muista mistä.

Kastehelmi-sarjaa

Keltainen mekko Kyttälän kirppikseltä.

Koira-tarjotin Telakan kirppikseltä.

Itsetehty kukkapaita Annikin puutalokorttelin kirppikseltä.

Ruskeasävyinen lautanen Tammelantorilta.

Ihana viallinen lehmä-kannu.

Marimekon hame Peräkonttikirppikseltä.

Marimekon tunika (luonnossa paljon kauniimpi).

Annikin puutalokorttelin kirppikseltä.

Itsetehty Optinen omena -mekko Rättei, lumpui, retroi -palstan kautta.

Lomonosovin panda, en muista mistä.

Pullot vaihdettu käsitiskiaineeseen yhden Facebook-palstan kautta.

Hassu limsapullo-hame Bonukselta. Paita kuvausrekvisiittaa.

Ruskea paita Kodin kakkosesta.

Pieni tarjotin tädiltä.

Myynnissä satiini-kukkamekko. Pieni, mitat kainalo-kainalo 41 cm ja olka-helma 89 cm. Vastaa ehkä kokoa XS-S. 5 euroa + postikulut 3 euroa.

Turkoosi hieman kiiltävää ainetta oleva, hieman joustava mekko. Mitat: Kainalo-kainalo 43 cm, olka-helma 83 cm. Hinta 6 euroa + postit 3 euroa.

Mökillä hommissa (ja laiskottelemassa)

Oltiin mökillä puuhommissa. Tai pääasiassa mies teki hommia ja mä vaan olin ja vähän ulkoilin koiran kanssa. Oltiin yötä vierasmökissä, mikä on mielestäni ihana sisustukseltaan. Laitan siitä tähän vähän kuvia. Kaiken kaikkiaan oli rentouttava reissu ja koirakin sai ulkoilla.

Mun vanha kehto.

Vierasmökin keittiö.

Ihana Aarikan kynttelikkö.

Kiva lamppu.

Mies puuhommissa.

Rakkaat sohvalla.

Kivat vanhat täkit.

Siskon vanhat nukenvaunut.

Vierasmökki ulkoa.

Kasariruokaa

Innostuin tässä kasariruoasta, kun sain käsiini "kasari-ruokakortteja". Tai siis en innostunut keittelemään (ainakaan vielä), mutta tutkimaan ja googlettelemaan. Itseasiassa kortteja on alkanut ilmestyä vuonna 1973, mutta itse muistan nämä -80-luvulta. Netistä löysin tietoa, että monet ovat järjestäneet kasaribileitä, joissa myös syötiin ajan hengen mukaisesti. Mitä on todellinen kasaripöperö? Joku oli järjestänyt juhlat tarjoten alkupalaksi karjalanpiirakoita munavoilla, pääruoaksi porsaankyljykset ja jälkiruoaksi mansikkakermakakku. Muita suosittuja kasarieväitä olivat ainakin Smurffi-limppari, vohvelit hillolla ja kermavaahdolla, Trip-mehutetra ja paukkutikkarit (rätisivät suussa). Myös kanankyljykset, kaura-maito-sokerimössö ja curry sekä aromisuola mainittiin netissä.

Seuraavaksi maistiaisia kasariruokakorttien tarjonnasta. Näin kasvissyöjän kannalta tilanne -80-luvulla ei vaikuttanut kovin hyvältä.