Uusi vintage-lehti

Luin 70-luvulta päivää -blogista, että kauppoihin on tullut 25.9. uusi vintage-lehti Golden Vintage! Tiedossa on ainakin 4300 Kiss-esinettä, Glamouria Hollywood-tyyliin sekä fiftarikodin esittelyä. Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa, ja toivottavasti lukijoita riittää! Täytyykin kipaista lähimpään lehtipisteeseen hetimiten!

Kuva Lehtipisteen sivulta

Ja oikein paljon tervetuloa uusille lukijoille! On aina kiva saada uusia seuraajia. :)

Tammen kultaiset

Kukapa ei muistaisi lapsuudestaan Tammen kultaisia kirjoja? Itsellenikin niitä on kertynyt jonkin verran, ja myönnänkin ostaneeni niitä muutaman kappaleen aikuisenakin. Ehdoton suosikkini on Sirkus Pomeranssi! Kuvitus on siinä todella hieno.

Ensimmäinen Tammen kultainen kirja ilmestyi vuonna 1942. Ensimmäisiä suomennettuja kirjoja olivat (1952) Meidän mirri ja Pörri, pieni ankanpoika. Alkujaan tarkoituksena oli tuottaa huokeita, kestäviä ja värikkäitä kirjoja kaikkien lasten ulottuville. Alkuperäisissä sarjoissa tuotettiin myös Disney-tarinoita, mutta väliin tulivat tekijänoikeudelliset kysymykset, joten valmistus lopetettiin. Kirjojen kuvittajat ja kääntäjät ovat olleet nimekkäitä tekijöitä. Kääntäjinä mm. Marjatta Kurenniemi ja Kirsi Kunnas.

Kirjoissa on alunperin korostettu niiden kasvatuksellisuutta ja huokeutta sekä laatua. Aluksi kirjat maksoivat 110 euroa kappale, mikä vastaa noin kolmen euron nykyhintaa. Nykyään kirjat maksavat viidestä 10 euroon. Tosin ensipainokset (keräilykappaleet) ovat huomattavasti kalliimpia. Huuto.netistä tsekattuania kalleimmasta Tammen kultaisesta pyydetään tällä hetkellä 88 euroa.

Hämmentävä kokemus: Kirpputori Trash and Treasures

Pitkään mietin onko tuolla mitään toimintaa, mutta olihan siellä!

En todellakaan tiedä, onko tämä Hatanpään valtatiellä sijaitseva kirppis itsepalvelukirppis vai mikä lie, mutta hullunkurinen se ainakin oli. Omalla viehättävällä tavallaan. Paikka koostui erinnäisistä huoneista, joissa oli tavaraa joko paljon tai sitten vain muutamia esineitä. Myyjä vaikutti mukavalta, mutten omaan estyneeseen tapaani häneltä juuri mitään viitsinyt kysyä.

Kuvat kertokoot puolestaan:

Sydäntä, melkein meinasin ostaa, mutta sitten tuli järkikäteen. Mullahan on jo noita pieniä glögilaseja.

Kuka vielä keräilee kermansavea?

Kirppiksen nettisivut: tässä

Aarikan korut

Piipahdettiin (siellä meni 2 h) Pirkan kirpputorilla Kangasalla. Siellä oli valtavasti tavaraa ja nettisivujen mukaan 200 myyntipöytää. Etenkin lastenvaatetarjonta oli hyvä. Muutenkin kirpputorilta on saatavissa enemmän vaatetavaraa kuin esineitä. Uuttakin tavaraa on tyrkyllä. Tästä en niin välitä, vaikka innostuinkin ostamaan sukkahousut (!). Lisäksi löytyi koiralle lelu, kengät ja kuvassa näkyvä Aarikan koru.

Tästä saankin oivan aasinsillan kertoa hieman Kaija Aarikasta ja hänen koruistaan.

Kaija Aarikka on korusuunnittelija ja yrittäjä (syntynyt 3.2.1929). Hänet tunnetaan suunnittelemistaan leluista, koruista sekä kodin koriste- ja käyttöesineistä. Aarikka on toiminut Aarikka Oy:n taiteellisena johtajana alkuajoista, vuodesta 1954 lähtien.

Korusuunnittelija syntyi 9-lapsiseen perheeseen kuopuksena. Hänen lapsuutensa oli värikäs ja sitä varjosti sairastettu tuberkuloosi, joka vahingoitti Aarikan vasemman käden. Tämä ei taiteilijaa estänyt opiskelemasta ja luomasta menestyksekästä uraa. Hän kävi keskikoulun, Ester Perheentuvan kutomakoulun ja lopuksi Ateneumin tekstiililinjan.

Aarikan tarina alkoi siitä, kun taiteilija ei löytänyt mekkoonsa sopivia nappeja ja päätti tehdä ne itse puusta. Napeista tuli nopeasti suosittuja ja haluttuja. Yksi merkittävä Aarikan keksinnöistä oli, miten värjätä koivupuusta tehtyjä koruja. Hänen puolisonsa Erkki kehitti taas hiontamenetelmän, jonka avulla puukoruista tuli helppoja käyttää. Pienestä yrityksestä kasvoi kymmeniä ihmisiä työllistävä pk-yritys.

Itsepäisyys on ollut taiteilijaa eteenpäin kantava voima. Kun hän sai idean esineestä, sen valmistus piti laittaa suunnitteluun heti. Hänellä oli myös hyvä vainu, että tavara tulisi menestymään.

Aarikassa on tehty koruja metallista ja puusta. Valikoimaan ovat kuuluneet niin shaalit ja huovat kuten myös naisten- ja miestenvaatteet, lasi- ja hopea-esineet sekä lelut. Aarikan ensimmäinen korunsa oli nimeltä Hilirimpsis, myös muilla koruilla on nimet numerosarjojen sijaan. 1970-luvulla olivat muotia erilaiset helminauhat ja 1980-luvulle tultaessa isot korut.

(Lähteenä käytetty Wikipediaa ja tätä linkkiä.)

Ps. Onnistuin kadottamaan puhelimessa olevan kameran kuvakkeen jonnekin, ja siksi olen ottanut kuvat tällaisella Retrica-sovelluksella, joka jättää nuo tekstit alalaitaan :)

Vegeta-kakku

Bongasin tämän hienon Finelin Vegeta-kasarin mallin mukaan tehdyn kakun Facebookin Kakkuhelmi-sivustolta. Itsestäni olisi hieno, jos olisi kansi päällä tuon tilpehöörän sijaan. Kuvassa taitaa olla hääparille rakkaita asioita, joten tämä suvaittakoon. :) Jos joskus menen naimisiin, niin minulle tuollainen kakku!

Vegeta-kattila, kuva sivulta Astiaparatiisi

Liittykääpäs muuten blogin lukijoiksi. Kun lukijoita on tarpeeksi, niin laitan arvonnan pystyyn!

Plastex: värikästä muovia

Itse olen ihastunut Plastexin vanhoihin muovituotteisiin, vaikka en niitä omistakaan. Sellaiset olisivat seuraavaksi hankintalistalla, kunhan raaskin vähän maksaa. Kovin halpoja nämä tuotteet eivät ole, ja jos Huuto.netistä niitä ostaa, niin pitäisi ostaa isompi satsi kerralla, että postimaksut eivät tuntuisi niin kovilta.

Plastex Oy perustettiin vuonna 1936. Yhä edelleen se valmistaa muovituotteita, ja tehdas sijaitsee Lohjalla. Alun perin Plastexin perusti Helsinkiin Snellmaninkatu 23:n kellariin puolalaissyntyinen insinööri Igor Lawdansky nimellä Korurasia- ja kotelotehdas. Lawdansky ryhtyi valmistamaan pikkuesineitä, nappeja ja sähkötarvikkeita bakeliittipuristimen avulla. Muoviosasto sai toimitilat Lohjalta, ja se eriytettiin omaksi yhtiökseen Oy Plastex Ab:ksi. Omistajan kuoltua, otti yhtiön hoiviinsa hänen leskensä, jonka uusi aviomies Olavi Tarkko johti Plastexia vuodesta 1946 lähtien.

Yhtiön päätuote sotien jälkeen olivat kammat, joita valmistettiin 14:nä erilaisena. Tärkeimmät Plastexin käyttämät raaka-aineet olivat polystyreeni, selluloosa-asetaatti sekä fenoli, urea ja melamiini, joista oli kaikista pulaa. Vuonna 1953 Plastex myytiin taas usealle omistajalle. Uudet yrittäjät rakensivat uuden tehtaan ja perustivat tuotantolinjan lähes jokaiselle muovin eri valmistustekniikalle. Koneista suurin osa oli omatekoisia. Päätuotteita 1950-luvulla olivat nailonlangat, muoviletkut ja siima- sekä muovikalvot. Lisäksi alettiin panostaa enemmän värikkäisiin kuluttajatuotteisiin ja mainoontaan. Näita olivat mm. lelut, veitsilaatikot, lasten aurinkolasit ja vesikannut. Plastex ajautui kriisiin hajottaessaan resursseja liian monen muovitekniikan kehittämiseen.

Kaikki kuvat Huuto.net

Puhallus ja ruiskuvalu ovat yhä Plastexin pääasialliset tuotantomenetelmät. Nykyinen tuotanto on jakautunut seuraaviin ryhmiin: koti ja sisustus, keittiö ja kattaus, kukat ja puutarha, marjastus ja säilöntä,  vesiastiat ja kanisterit, pakkaukset, autoilu ja veneily sekä teollinen sopimusvalmistus.

Omistatteko Plastexin tuotteita tai pidättekö ylipäätään niistä?

Vähän kotia

Ajattelin esitellä yksityiskohtia kodistamme. Muuton jäljiltä kaikki ei ole vielä kunnossa, mutta esim. keittiö on. Se onkin sopivan retro esiteltäväksi tänne blogiin. Tässä hieman kuvia:

Helena Tynellin lamppu.

Suhteellisen uusi lamppu.

Iskun vanha tuoli, näitä on 2 kpl.

Keittiö ja uudet verhot

Syksynäkymä parvekkeelta.

Tytön huoneen kaappi

Tytön huoneen sänky.

Takakontti-kirppis keskustorilla

Lähdimme ajoissa liikkeelle sunnuntaina, kun Tampereen keskustorilla järjestettiin ns. peräkonttikirppis (tai takakontti-kirppis?). Jo aikaisin yhdeksältä tori oli aivan täynnä myyjiä, jotka myivät kirppiskamaa autojensa takaosista, pöydiltä ja tangoilta. Itseäni mietitytti, miten kyseinen tapahtuma oli onnistuttu organisoitua niin hyvin, että kaikki pääsivät omille myyntipaikoilleen. Myös kirppiskävijöitä oli paljon jo aamusta, ja rynniä sai jos jotain halusi nähdä. Koko torin läpikäyntiin kului sellainen kaksi tuntia.

Jotain tarttui mukaankin. Olisin kovasti halunnut erästä retro-sadetakkia, mutta se oli liian pieni. Miksi kaikki on aina joko liian suurta tai liian pientä? Mutta seuraavassa ostokseni (lukuunottamatta keltaista villapaitaa, joka ei ollut tarpeeksi retro tähän blogiin:D):

Finn-lanka-merkkinen paita

Aivan ihanat Tampellan verhot keittiöön (15e)

Marimekon Mansikkavuoret

Mansikkavuoret (Kuva kirjasta Marimekkoelämää)

Marimekon Mansikkavuoret-kangas liittyy 1970-luvun hippihenkeen. Mansikkavuorista tuli myös trikookangasta vuonna 1969 Mika Piiraisen toimesta. Tästä tehtiin mm. trikoomekkoja.

Kuva sivulta Zozo

Mansikkavuoret liittyy Beatlesien kappaleeseen Strawberry Hills, kuten myös siihen, että lovelove-kangas voi olla Marimekon Armi Ratian tervehdys, kuten hänellä oli tapana päättää kirjeensä tervehdykseen "Love Armi". 

Marimekon Mansikkavuoret on mielestäni pirteä ilmestys, ja minulla onkin tätä kuosia oleva kassi (nähty myös aiemmissa postauksissa.)

Täsä omistamani Mansikkavuoret-kassi ellei joku sitä ole jo nähnyt yhdessä postauksessani:

Ja loppuun Huuto.netistä tilaamani Marimekon mansikka-paita (en tiedä nimeä). Sekin oikein söpö:

Mansikka-aika on ikävä kyllä ohi, mutta nautitaan nyt vaikkapa näistä!

Mokoma pöytäsilityslauta ja sydämiä taas vaihteeks

Käväisin PLT-kirppiksellä. En ole löytänyt sieltä oikeestaan yhtään mitään lukuunottamatta Arabian Nina-kannua ja joitakin sydänjuttuja, Tänään bongasin pöytäsilityslaudan, ja mietin hetken ottaako vai eikö, kun kotiin oli 7 km:n kantomatka. Jätin sitten ottamatta ja hyvä niin: ystäväni haukkuivat sitä facebookissa. Olihan se vähän kömpelön oloinen, mutta kun tuo pöydälläkin silittäminen tuntuu niin vaikealta. Tässä samankaltainen härpäke Noora`s Dayn blogista:

Onneksi poikkesin Sammon kirppiksellä ja löysin yllätys: sydänpurnukan. No ainahan niille on tarvetta sanon mä!!

Tässä voi säilyttää vaikka, ööö...

Ja sitten kauan kaipaamani sydänastiasto, jonka sain vihdoin erinnäisten mutkien kautta. Näistä kehtaa tarjota vieraile sumpit! Ja saakohan mun sydäninnostus nyt laantua?

Ja loppuun vielä yks liina joka on joka on bannerissakin. Sitä en oo kai kuvannu. Eli kyseessä Finlaysonin yksilö:

Lisäksi kävin Bonuksella, Kyttälän kirppiksellä ja Fidassa, muttei mainittavaa juuri tarttunut matkaan. Ai niin, sit kävin pienellä Muruset kirppiksellä Rongankadulla eikä sielläkään ollut mitään. ;( Pitäisiköhän joskus käydä Silinterissä tai Hervannan kirppikselllä? Millasia paikkoja ne on? Tai Tesoman kirppis?

Korutaiteilija kirjassa Design Liisa Vitali

Somerolainen Liisa Vitali oli korutaiteilija (1918-1987), joka innostui luontoaiheista. Vitalin korut on nimetty luonnonilmiöiden mukaan, näitä ovat mm. Leppäkerttu, Kielo, Muurahaisenpolku, Ruusu, Lumimarja, Kevät, Kissantassu ja Tuulenpesä. Taiteilijasta on ollut hankala saada tietoa, koska Vitali ehti polttaa arkistonsa ennen kuolemaansa. Kirjaan on kuitenkin saatu koottua hyvin tietoa korutaiteilijan elämänvaiheista muisteluiden ja lehtiartikkelien avulla.

Sunnittelijan elämän alkutaival on poikkeuksellinen, sillä hän tuli maanviljelysperheestä. Tilansa hoitoa Vitali jatkoi elämänsä loppuun saakkaa veljensä Veikon kanssa. Vaikka työtä tehtiin rankasti, oli aina välillä aikaa korujen suunnittelulle. Vitali olikin lähes itseoppinut korusuunnittelija, joka ammensi lisätietoa työskennellessään väliin viikot Kaija Aarikalla. Viikonloput hurahtivat maalaistöiden parissa. Metallityöt hän aloitti naputtelemalla nappeja.

Pitsi-sarjaa

Liisa Vitali oli persoonana hyvin vaatimaton, ja onkin pysynyt paljon taka-alalla. Korujaankaan hän ei ilmeisesti pitänyt mitenkään ihmeellisinä, saattoi tokaista, että "nämähän ovat vain tällaisia pampuloita". Pampulamaisia osa koruista onkin, mutta taidokkaalla tavalla. Liisaa pidettiin mukavana, hauskana ja sydämellisenä ihmisenä.

Leppäkerttukoru, joka on oma suosikkini, sai alkunsa siitä, että kesällä 1966 leppäkerttuja tulvi sisälle maalaistaloon ovista ja ikkunoista. Tästä Liisa sai idean pistää leppäkertun muodon koruun samaan aikaan lauleskellen "Lennä lennä leppäkerttu...". Tämä leppäkerttu on nyt uusiotuotannossa.

Leppäkerttu

Vitalin tuotannon monet korut ovat hävinneet tai sitten periytyneet äideiltä tyttärille. Huuto.netin kautta löytyy onneksi osaa tuotannosta, jos mielii kaupoille. Osaa koruista on tuotettu niin pieniä määriä, että niitä on siksikin vaikea löytää.

Liisa Vitali kuoli haimasyöpään vain muutamassa kuukaudessa, mutta taiteilija säilytti elämänilonsa ja leikkisyytensä ilmeisesti loppuun saakka.

Kirja on todella kaunis, konstailematon ja sisältää arvokasta tietoa mielenkiintoisasta persoonasta. Juorukirjaksi tätä ei voi ainakaan kutsua.

(Kaikki kuvat kirjasta)